Viime päivinä eri blogeissa on herännyt keskustelua Someväsymyksestä, Sosiaaliseen mediaan liittyvästä hypestä ja ylikuormituksesta. Allekirjoitan monet näistä väitteistä ja väitän kirjoittaneeni asiasta kriittisesti (toivottavasti en liian kyynisesti!) aiemminkin. Olen silti sitä mieltä, että suunta verkon käyttökulttuurissa on oikea, pitää vain karistella hypet jaloista ja pyrkiä keskittymään olennaiseen. Lienee selvää, että tänä päivänä sosiaalinen media on myös markkinointitermi: koulutusteknologian kentällä se myy paremmin kuin tvt ja yrityksissä paremmin kuin tietojärjestelmät perinteisessä mielessä. Moni siis on “sosiaalisen median asiantuntija”, koska se nimike toimii markkinoilla!
Pohdiskelen tässä, mikä lopulta on muuttunut, jos tilannetta vertaa 5-10 vuoden takaiseen toimintakulttuuriin verkossa, niin oppilaitoksissa, yrityksissä kuin vapaa-ajan sektorilla. Ja teen tämän nyt epätrendikkäästi blogissa ihan ajatusvirtana, liian pitkänä tekstinä :D.
Mielestäni merkittävin ns. sosiaalisen median tuoma muutos liittyy joskus 2007 esittelemääni POP-malliin (Participation, Ownership, Presence), siihen, että valtavirrat osallistuvat entistä enemmän verkossa aktiivisina toimijoina, joilla on aiempaa enemmän omistajuutta tästä toiminnasta ja he ovat enemmän läsnä, ”framilla”, tavoitettavissa ja tavoittamassa. POPiin oli selvä tilaus olemassa jo vuosikymmenen puolivälissä, kun alkoi käydä ilmeiseksi, ettei oppimisalustoilla, staattisilla www-sivuilla tai vanhakantaisilla ja johtolähtöisillä intraneteillä voida saavuttaa niitä tavoitteita, joita oppimis- ja viestintätutkimus – tai talouskasvu – on kullekin toiminnalle asettanut.
Mikä on muuttunut opetussektorilla?
Ennen sosiaalisen median vyöryä valtavirtaan, verkko-opiskelu ja -opetus tarkoitti toimimista oppimisalustoissa – ja tarkoittaa tietysti pikälti edelleen. Jaottelin aikoinaan väikkärissäni oppimisalustaperustaisen toiminnan
- opiskelun hallintaan (mm. ilmoitukset, kysymykset keskustelueilla esim. tehtävistä, kalenterit, tehtävien palautukset, suoritusmerkinnät), Tähän ne soveltuivat parhaiten.
- materiaalin jakoon (valmiit oppimateriaalit esim. html-sivuina alustassa) ja
- vuorovaikutukseen (keskustelut esim. annetuista tehtävistä keskustelualueilla). Tässä harvoin onnistuttiin tavoitteiden mukaisesti.
Epämuodollisen toiminnan ja tarvelähtöisen oppimisen alueilla toimittiin mm. verkkoyhteisöissä, jotka olivat usein erikoistuneita johonkin tiettyyn aihealueisiin, sekä tietenkin IRC:issä, messengereissä, chatissa jne. Ja tietysti toimitaan edelleen. Mutta näistä palveluista ja toimintamuodoista ei juuri julkisuudessa enää hirveästi puhuta.
Opetussektorilla sosiaalinen media on pitkälti augmentoitua ja brändättyä tieto- ja viestintäteknologiaa. Verrattuna oppimisalustoihin tai yritysten intraneteihin, palveluista tekee sosiaalista mediaa aktiivisempi osallistuminen, läsnäolon tunne ja joskus myös epämuodollisen toiminnan lisääntyminen, omistajuuden siirtyminen osin osallistujille (siis POP). Toiminta ei ole enää piilossa keskustelualueiden viestijonoissa tai opiskelijoiden kansioissa. (VRT Ning vs. Moodle/Optima jne.) Opiskelijoiden asiantuntijuus voi tulla sosiaalisen median myötä paremmin näkyviin ja he voivat myös helpommin hyödyntää toistensa osaamista ja olla vuorovaikutuksessa. Läsnäolon tunne verkkoympäristöissä voi aktivoida toimimaan ja opiskelemaan, voidaan helpommin törmätä sattumanvaraisestikin uuteen tietoon ja uusiin ideoihin. Omistajuuden siirtyminen taas voi edistää luovaa ja oma-aloitteista toimintaa ja niin edelleen. Toisen blogikirjoituksen paikka.
Entä muutos yrityksissä ja muissa organisaatioissa?
Suurempi muutos saattaa olla tapahtumassa markkinoinnin ja yleensä yritystoiminnan alueella, jossa viestintä on ollut epämuodollisen toiminnan alueita enemmän yhdensuuntaista, asiakkaat yrityksille etäisempiä kuin nykyään niissä yrityksissä, jotka menestyksekkäästi hyödyntävät sosiaalista mediaa. Yrityksiä kehoitetaan menemään sinne, missä asiakkaatkin ovat, lukevat he sitten naistenlehtiä, sanomalehtiä, katsovat TV:tä tai viestittelevät Facebookissa. Yritysten sisäisessä toiminnassa on merkittäviä mahdollisuuksia osallistaa henkilöstöä lisäämällä tunnetta omistajuudesta ja läsnäolosta sekä mahdollisuuksia yrityksen henkilöstön hajautetun asiantuntijuuden hyödyntämiseen.
Omasta näkökulmastani osa yrityksistä kyllä ratsastaa (ja varmasti rahastaa) suurella hypellä ja lauseilla, joiden mukaan kukaan ei voi olla ulkona sosiaalisesta mediasta (oli sitten se Penan putkifirma tai iso mediayritys). Luodaan imago übercoolista maailmasta, jossa “kaikki jo ovat, mikset sinäkin” jne. (tulee mieleeni ajat -90-luvulla, jolloin firmat rahastivat html-sivujen tekemisellä). Mutta osa yrityksistä tekee oikeasti merkityksellistä ja laadukasta työtä, jossa panostetaan tutkimuspohaisen tiedon hyödyntämiseen ja yrityksille soveltuvien ratkaisujen räätälöintiin.
EDIT: em. väite übercooliudesta ja jatkuavasta toitottamisesta “junasta putoamisesta” perustuu omiin mielikuviini eräiden yritysten tavasta markkinoida sosiaalista mediaa. Nämä ovat toki merkittävässä vähemmistössä, mutta ovat melko äänekkäitä, lupaavat paljon. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu. Isolla osalla Someyrittäjistä on pitkä kokemus ja tausta, joka luo heistä ammattimaisen kuvan. En ole markkinoinnin asiantuntija, katselen ulkoapäin.
Merkittävänä muutoksena voidaan nähdä myös jatkuvan läsnäolon vaatimus sekä vaatimus tehdä merkittävä määrä töitä ilmaiseksi, jotta saisi palkkiollista työtä. Huomasin tämän, kun vietin useita kuukausia poikani kanssa kotona, enkä osallistunut täyspäiväisesti juuri silloin nousuun räjähtäneeseen somemaailmaan. Vaikka ”näitä juttuja” olen pitkään tehnytkin (tosin pääosin kv-ympyröissä, englanniksi blogaten ja kirjoittaen), niin melko outsideriksi väkisin jäi, kun ei ollut joka päivä tweettaamassa. Toisaalta Twitter lyhyine viesteineen auttoi pysymään kartalla päivien aikana paremmin, kuin jos olisi ollut pelkän iltalukemisen varassa. Näen kyllä merkittäviä hyötyjä ja mahdollisuuksia sosiaalisen webin alueella (eikun siis median..), ja olen niistä aiemmin kirjoittanut ja kirjoitan jatkossa, vältän toistoa tässä.
Selvä kehityssuunta on ollut myös blogikirjoitusten väheneminen, niiden lukemisen merkittävä lasku ja käyttäjien siirtminen pitkälti kuvia ja iskulauseita sisältävien Slideshareprsentaatioiden, videoleikkeiden ja tietysti Twitterin pariin. Jos olisi tehnyt sosiaalisen median tuomasta muutoksesta hienoin metaforakuvin varustetun Slidesharepresen, olisin saavuttanut 5-10 kertaisen määrän lukijoita – mutta se nyt ei ole tavoitteena ja taidokkaan presen tekeminen olisi kyllä vienyt myös 5-10 kertaisen määrän aikaa :).
Sosiaalisen median maailmassa toimijan aiemmat teot (vaikkapa julkaisut, tutkinnot jne) eivät ole kovinkaan merkityksellisiä, vaan enemmän painoarvoa tulee twitteraktiivisuudesta, presentaatioista ja yleensä näkyvyydestä tässä ja nyt. Monille seuraajien määrä merkitsee paljon. Kukin tarvitsemme hyväksyntää työllemme, ja onkin positiivisessa mielessä mielenkiintoista miten monille tämä seuraajien määrä, retweetit ja erityisesti kollegojen tarjoama hyväksyntä ovat taloudellisen hyödyn rinnalla tärkeitä tai jopa sitä tärkeämpiä motiiveja toimia aktiivisesti sosiaalisessa mediassa.
Sosiaalista mediaa tosiaan myydään usein ihan perinteisillä mainospuheilla:
“Tämä on uusinta uutta!”
“Tule nyt mukaan – huomenna on jo liian myöhäistä!”
“Dell on tehnyt 3 miljoonaa twitterillä – mikset sinäkin tekisi!”
“Me olemme asiantuntijoita, kunnioita meitä koska tiedämme salaisia asioita!”
Miten muuten ihan samat jutut toistuu myös verkostomarkkinoijien puheissa? 😀
Sosiaalinen media on muotilause jonka nimissä markkinoidaan kaikkea.
Todellisuudessa ihan kauhean suuria muutoksia ei ole vielä tapahtunut. Ennemminkin ihmiset ovat vain siirtyneet kommunikoimaan yhä enemmän verkkoon. Tämä suuntaus on kuitenkin ollut olemassa jo ainakin sen ajan kun itse olen internetiä aktiivisesti hyödyntänyt (n. kymmenen vuotta).
Taisin hieman kärjistää tuossa ajatusvirrassa..
Ensinnäkin korostan, että en ole markkinoinnin asiantuntija, vaan katselen tätä ulkoapäin. Toiseksi, en missään nimessä väitä, että sosiaalisen median palveluja myyvät tahot tuottaisivat turhia palveluita, en sinne päinkään. Ne firmat, joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä tai joihin olen lähemmin tutustunut, tekevät todella asiantuntevaa työtä – kannattaisi tutustua.
Jostain tosin tulee kuva myös noista übercooleista firmoista, jotka pyrkivät luomaan sinussa tunnetta, että et ole ajan hermoilla, tiput junasta, et ole nuorekas jne, jos et osta heidän palveluitaan.
En myöskään usko, että kovin moni somepalveluja ostava yritys on niin naiivi, että menee noihin vain 99-tyyppisiin lankoihin (tai kuvittelee saavansa 3milj. seuraajaa..).
Musiikin alalla jotkut jazz- tai klassisen musiikin harrastajat väittävät, että poppihittejä nyt kuka tahansa osaa tehdä. Sama harhakuva tuntuu olevan nyt vallalla sosiaalisen median osalta. Kyllä nuo kampanjat ovat yleensä muutakin kuin FB-fanisivun perustamista. Itse kritisoin lähinnä joidenkin firmojen tapaa markkinoida, ja übercooli imago on aina hieman ärsyttänyt.
FB on merkittävä markkinointikanava monille. Harvemmin se tarkoittaa mainoksia, vaan tuota “osallistamista”, on se sitten miten aitoa tai epäaitoa tahansa. Moni tuntee jonkinlaista omistajuutta oman FB-tilansa osalta, joten sinne on turha mennä mainostajan sorkkimaan.
Olin viime kesänä tyytyväinen eräästä hifiliikkeestä saamaani palveluun ja sanoin omistajalle, että perusta fanisivu Facebookiin, niin minä tulen faniksi, jolloin “kaverini” ehkä huomaavat minun arvostavan heidän palveluitaan. Hän kertoi “vihaavansa” kaikkia noita Facebookeja, joten asia jäi siihen :D. Taatusti olisi lisännyt tunnettavuuttaan.
Lisään vielä, että Itse olen ollut koukussa netin käyttöön n. 17 vuotta, siitä asti, kun hankin 9,6kbit modeemini ja osallistuin newsgroup-keskusteluihin. Muutos on ollut koko ajan olemassa, mutta tiettyinä aikoina se on ollut vahvempi.
Ja väitän, että Facebookin räjähdysmäinen kasvu valtavirtaan n. v. 2008 on yksi nopeimmista ja merkittävimmistä muutoksista, sillä se aktivoi monia netin käyttäjiä viestimään aktiivisemmin verkossa ja loi ainakin mielikuvaa tuosta osallistumisesta, omistajuudesta ja läsnäolosta. Tietenkin verkkoyhteisöissä on käyty aktiivisesti keskusteluja aiemminkin, kuvia ja musiikkia on jaettu jne., mutta väitän, että useimmat muuttuivat aktiivisiksi verkkotoimijoiksi vasta FB:n myötä – oli se toimijuus sitten mafiapelejä, seinäkommentteja tai lomakuvien jakoa – toimintaa netissä enemmän tai vähemmän avoimesti kuitenkin.
Eli iso muutos, jota voidaan tarkastella objektiivisemmin vasta vuosien päästä. Youtube on toinen merkittävän muutoksen tuonut palvelu. Ja niin edelleen. Kyllä ihmisten toimintakulttuuri, median kulttaminen ja viestintä ovat muuttuneet merkittävästi – ja muuttuvat koko ajan.
Tämä jatkuvan läsnäolon ja itsensä esiin tuomisen vaatimus törmää jossain vaiheessa toki ylikuumentumiseen ja löydetään uusi tapa toimia, myös sosiaalisen median “sisällä”.