Olen pohtinut pitkään sosiaalisen median vaikutusta tietokäsityksen muutokseen ja tiedolliseen kehitykseen sekä syvällisemmän tiedonrakentelun arvostukseen. Näissä pohdinnoissa on tullut esiin myös huoli tiedon pinnallistumisesta. Siis minulla, joka paasaan koulutuksissaan nimenomaan siitä, miten sosiaalinen media on mullistanut tiedon kehittelyn, käsittelyn, välittämisen ja levittämisen.

Lähtökohtaisesti näin onkin. Sosiaalinen media on vastaus nykyaikaisen tietokäsityksen muutokselle ja myös edesauttaa sen muutosta. Aikaisemmin niin kokemusperäistä tietoa kuin tutkimustietoakin oli huomattavasti vaikeampi saada käsiinsä kuin sosiaalisen median aikakaudella. Siitä pitävät huolen ensinnäkin itse rakennetut ja asiantuntijoista valitut verkostot, jotka seulovat kiinnostavaa ja relevanttia tietoa, suodattavat sitä ja jakavat minulle. Siinä auttavat myös oppivat sovellukset, kuten mobiililaitteille tarkoitettu Zite, tai perinteisemmät sovellutukset, kuten RSS.  Kun infoähkyä oppii edes jotenkin hallitsemaan, on relevantin informaation saanti taattua. Muuten informaation määrä alistaa vilkuiluviestinnälle, jossa myös brändätään osaamista jakamalla mahdollisimman paljon omaan osaamisalueeseen liittyvää tietoa.

Olennaista olisi kuitenkin lähteä itse käsittelemään tietoa ja rakentamaan yhteisiä merkityksiä verkostoissa, esimerkiksi blogissa tai rakentamalla verkostojen ja sovelluksien avulla saadusta informaatiosta omia merkityksiä, vaikkapa Storify-sovelluksen avulla. Myös FB- ja Linkedin-ryhmät ovat mainioita tiedonrakenteluympäristöjä.

Tiedollisen kehityksen kannalta sosiaalisen median maailmassa ehkä suurimpana varjopuolina näen a) vaaran tiedon pinnallistumiselle ja b) rikkinäiselle puhelimelle, tai oikeammin varmaan repaleiselle valokuidulle, sekä c) äänekkyyden/brändäyksen ja asiantuntijuuden välisen suhteen ongelmalle. Tähän voi olla muutamia syitä.

1. Ekstrovertit ja verkostojen vahvat sidokset hallitsevat kommunikaatiota. Tietoa jakavat ja merkityksiä rakentavat näkyvästi ne, jotka ovat ulospäinsuuntautuneita, aktiivisia, ja joilla on aikaa ja mahdollisuuksia siihen. Eivät välttämättä ne, jotka käyttävät aikaa tiedon syvällisempään analyysiin ja käsittelyyn. Joskus tuntuu, että sosiaalisen median verkostoissa tutkimusperäinen tieto ja kriittinen, tieteellinen ajattelu eivät ole kovin suuressa arvossa. Tämä johtaa toiseen ongelmaan.
2. Nopeus ja määrä on valttia. Viestinnän määrä ja näyttävyys ovat ratkaisevammassa asemassa. Tietoa ei aina ehditä käsitellä välttämättä kovinkaan syvällisesti. Nopean tiedonvälityksen ansoihin vajoavat myös perinteiset tiedotusvälineet. Sosiaalisessa mediassa aktiiviset ja ulospäinsuuntautuvat asiantuntijat brändäävät itseään aktiivisesti jakamalla tietoa, osallistumalla erilaisiin ryhmiin, julistamalla uusien sovellusten ilosanomaa ja tuomalla esiin uusia brändejä, toimenkuvia ja käsitteitä. Asioiden syvällinen käsittely voi jäädä vähemmälle.
3. Tieto liikkuu verkostoissa liian nopeasti, sitä jaetaan usein kritiikittömästi. Me-henki, heimoutuminen ja ovat tiedollisen kehityksen kannalta erittäin olennaisia, mutta tähän voi liittyä ongelmia, jos luottamuksen ansainneet verkostojen jäsenet vahingossa erehtyvät tulkinnoissaan.
4. Sovelluskeskeisyys. Iso osa suosituista sovelluksista tarjoaa mielekkäitä mahdollisuuksia tiedolliseen kehitykseen, tiedon jakamiseen ja yhteisten merkitysten luomiseen. Mutta jos kaikki aika menee aina uusien sovellusten käyttöön ja sovelluksia käytetään itseisarvona, jää hyöty vähäisemmäksi.

Tom Laine kirjoitti vähän aikaa sitten osuvasti siitä, miten sosiaalisen median koulutuksissa  paras osaaminen ei aina saavuta asiakasta. Tämäkin johtunee paljojti siitä, että asiantuntijuuden ja osaamisen ohella täytyy olla hyvä markkinoija, aktiivinen viestijä ja myyjä. Uhkana on, että hiljaiset asiantuntijat jäävät raapustelemaan viisauksia pöytälaatikkoihinsa (tai oikeammin pöytäblogeihin).

Tämän kirjoituksen pääpointti on kysyä, leviääkö tämä trendi sosiaalisen median arkipäiväistymisen myötä laajemminkin yrityksiin ja muihin organisaatioihin? Olemme tottuneet toimimaan kulttuurissa, kouluajoista asti osaamista tärkeämpää on osaamisen osoittaminen jollekin taholle .

Tästä kriittisestä näkökulmasta huolimatta uskon vahvasti sosiaalisen median mahdollisuuksiin tiedollisessa kehityksessä. Meidän tulee vaan muistaa pyrkiä välttämään näitä sudenkuoppia, ja ottaa toimintatavat ja sovelluksetkin haltuun hallitusti ja suunnitelmallisesti.

Kiitos @outilammi blogikirjoituksesi inspiraatiosta tähän kirjoitukseen.