arviointi

Miten arvioida sosiaalista mediaa hyödyntävää oppimistoimintaa?

Oppimistoimintaa ja arviointia ei voi irroittaa toisistaan. Arviointi ohjaa oppimista niin kouluissa työpaikoillakin.  Se, miten oppimista arvioidaan, vaikuttaa vahvasti siihen, minkälaisia oppimisstrategioita valitsemme, ja tätä kautta siihen, miten syvällistä oppiminen on. Peruslähtökohtana on arvioida oppimistoiminnan aikana tapahtuvaa toimintaa,  ei pelkkää lopputuotetta. Selitän tässä miksi ja ehdotan tapoja prosessien arviointiin.

Lähtökohtia ja perusteita oppimisprosessien arvioinnille

1) Oppimistutkimus on kiistattomasti todistanut, että tietty toiminta johtaa syvään oppimiseen

Parhaimmillaan oppiminen on itseohjautuvaa, tarvelähtöistä ja sisäisesti motivoitunutta toimintaa. Mitä aktiivisemmin prosessoimme (pohdimme, käsittelemme, tulkitsemme..), sitä syvemmälle käsitykset menevät. Itse luodut merkitykset asioille jäävät syvemmälle mieleemme, ja muodostuvat relevanteiksi käsitteiksi tai käsityksiksi, joihin on helpompi liittää jotain uutta opittua. Puhun tähän liittyen mielelläni oppimisen omistajuuden olennaisesta merkityksestä, joka tässäkin blogipostauksessa on oivallettu hienosti. Tämän lisäksi oppimistutkimusken perusteesejä on, että yhdessä neuvotellut merkitykset johtavat syvempään oppimiseen ja merkitysten ymmärtämiseen. Tästä syystä puhutaan yhteisöllisen oppimisen merkityksestä.

Vuorovaikutteisen toiminnan parissa tapahtuu prosesseja, jotka helpottavat asian sisäistämistä, oppimista: asian selittäminen muille vaatii sen käsitteistämistä ja ymmärtämistä. Muut taas esittävät kysymyksiä, jotka voivat johtaa lisäselvityksiin tai pakottaa tarkennuksiin. Muut voivat varmistaa, että selittäjä ymärtää asian. Toiseksi ryhmässä opittaessa voidaan hyödyntää mm. hajautettua asiantutijuutta & kognitiivista diversiteettiä (kaikillla eroja käsityksissä, aiemmassa tiedossa, informaatiotaidoissa..) ja hajautettua työtä (eri ihmiset löytävät eri infopalasia). Yhteisöllisen oppimistoiminnan aikana voi siis tapahtua argumentointia, tiedonrakentamista, dialogia ja niin edelleen. Näiden(kin) prosessien esiintymistä voidaan tukea arvioinnilla.

Englannin kielessä on hieno termi, Engagement, joka tarkoittaa ainakin minulle sitoutunutta uppoutumista, innostunutta ja määrätietoista tekemistä.  Tämä on se tila, johon oppijoiden toivoisi pääsevän. Tämäkin voi olla arvioinnin kohteena.

2) Koulun pitäisi perinteisesti ymmärretyn sisältöosaamisen kehittämisen ohessa keskittyä entistä painokkaammin tukemaan tulevaisuuden kannalta olennaisia (meta)taitoja.

On itsestään selvää, että institutionalisen koulun tavoitteena on opettaa muutakin kuin puhtaasti sisältöjä. Tämä todetaan jo OPS:eissakin. Oppimaan oppiminen onkin mielestäni koulun tärkein tavoite. On tärkeää oppia oppimaan matematiikkaa, historiaa, kieliä.. jne. Usein kuulee sanottavan, että tietäminen ei ole tärkeää, koska informaatiota on niin paljon saatavilla. Tämä on yksinkertaistettu totuus. Tietäminen on tärkeää, jotta osaamme liittää uusia asioita johonkin vanhaan. Minun on paljon helpompi ymmärtää uusia pedagogiikkaan liittyviä tutkimustuloksia kuin uusimpia orgaanisen kemian läpimurtoja, tietenkin.

Mutta jos arvioinnin kohteena on pelkkä asian muistaminen kokeessa tai jonkin esseetehtävän laatu, muuttuvat oppijan oppimisstrategiat toisenlaiseksi. Laatu voidaan saavuttaa kopioimalla tai keskittymällä pelkästään luomaan sellaista sisältöä, jonka voidaan kuvitella tuottavan hyvä arvosana. Olennaisempaa on arvioida oppimisen aikana tapahtuvaa toimintaa, koska jo pelkästään asian aktiivinen käsittely ryhmässä voi johtaa syvempään oppimiseen kuin sen “ulkoa opettelu koetta varten” (tämä on tietenkin yleistys/ kärjistys). 

Tulevaisuus on erilainen kuin nykyhetki ;). Siellä tarvitaan erilaisia taitoja kuin nykyajassa, ja muutosvauhti kasvaa. Jo siksi uuden oppimiskyky on niin olennainen taito. Informaatiotaidot (kyky löytää relevanttia informaatiota, tulkita, suodattaa, arvioida, analysoida, luoda merkityksiä, yhteyksiä aiempaan tietoon jne)., vuorovaikutustaidot, oma-aloitteisuus & itseohjautuvuus, kyky luoda itse jotain (itselle, ryhmäll) uutta, kyky omistaa oppiminen, osallistua ja osallistaa, motivoida ja motivoitua, ja niin edelleen.

Mitä ja miten oppimista sitten voidaan arvioida?

Ensimmäinen askel: Tee arviointi läpinäkyväksi, ja perustele miksi näin tehdään, mitä arvioidaan ja miten. Hyödyntämällä vertaisarviointia, itsearvointia, opettajan havainnointia, sovellusten tuottamia tilastoja, (tai opimisen analytiikkaa, jos on saatavilla) sekä esim. tuotetun sisällön laatua. Tämä toimii eri oppiaineissa eri tavoin.

Toinen askel:  Määrittele ne sisällöt (OPS) ja taidot, joita haluat kehittää, ja siten myös arvioida.

Kolmas askel : Määrittele, miten arvioit näitä taitoja oppimisprosessin eri vaiheissa. Jos oppijoilla on tarkoitus luoda ryhmätyönä selvitys jostain ilmiöstä, henkilöstä, käsitteestä jne., niin alussa he hakevat tietoa asiasta, käsittelevät sitä, tekevät erilaisia valintoja sen suhteen, ja luovat siitä yhdessä jonkinlaisen kokonaisuuden. Tämän aikana tapahtuu valtavasti erilaista toimintaa, joka sisältää erinäisten taitojen hyödyntämistä ja kehittämistä eri välineiden avulla (esim. hakukoneet, Wikipedia ja muut tietolähteet, tallentamiset diigoon tai jakamiset Scoop.it-palvelussa,  blogikirjoitukset, yhteisöllinen wikityöskentely, neuvottelut vaikkapa Edmodon keskustelualueilla ja niin edelleen).

Tiedonhakutaidot ovat olennaisia taitoja, ja niihin liittyy vahvasti kyky tehdä havaintoja, tulkintoja ja luoda yhdessä asioille merkityksiä. Tiedonhaku vaatii monenlaisia ennakkotaitoja, ymmärrystä tehtävänannosta ja jonkinlaista ennakkokäsitystä aiheesta. Tätä voidaan myös kaivaa esiin esim. blogikirjoituksella tai verkkokeskustelulla. Tässä voidaan tarkastella sitä, miten hyvin asia on ymmärretty.

Tiedonhakuprosesseja voidaan arvioida esim. sen perusteella, miten monta lähdettä opiskelija/ ryhmä löytää, miten laadukkaita (ts. tieteellinen arvo, totuusarvo, syvällisyys jne) lähteet ovat ja miten ne liittyvät tehtävänantoon.

Tämän jälkeen voidaan arvioida sitä, mitä valintoja informaatiolähteiden osalta tehdään, miten niistä luodaan merkityksiä (esim. miten niistä koostetaan artikkeli tai selitys ilmiölle, miten käytetään lähdeviitteitä, miten avoimesti lähteitä jaetaan, nähdäänkö vaivaa tietolähteiden suodattamisessa ja onko taitoa tehdä sitä jne.). Samalla voidaan arvioida ryhmän itseohjautuvuutta, kykyä luoda merkityksiä ja toimia vuorovaikutuksessa. Tätä voidaan tehdä vertaisarvioinnin avulla, opettajan havainnoinnin kautta, ja yhä useammin erilaisilla analysointivälineillä (e.g. Learning Analytics). Kukin voi luoda omat menetelmänsä luokka-asteeseen, tehtävänantoon, oppiaineeseen, sosiaalisen median välineisiin ja omaan opetustapaansa soveltaen.

Tässä arviointimallissa on siis tavoitteena tukea arvioinnilla sellaisia prosesseja, joiden voidaan katsoa johtavan sisällön syvään ymmärtämiseen, siis oppimiseen, ja toisaalta sellaista toimintaa, jonka voidaan katsoa kehittävän tulevaisuuden kannalta olennaisia taitoja. Arvioinnin uudelleen ajatteleminen on lähtökohta koulun muutokselle kohti taitavaa, elinikäistä oppijuutta.

Oheisessa Slideshare-esityksessä kuvaan yhden tavan tukea arvioinnilla tietoinsentiivisen oppimisprosessin vaiheita.

Website Pin Premium Responsive

This entry was posted in arviointi and tagged , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

One Response to Miten arvioida sosiaalista mediaa hyödyntävää oppimistoimintaa?

  1. Seppo Korpela says:

    Innostuin lukemaan Miikka Salavuon viisauden kirjoituksia. Kopioin tärkeimpia asioita
    ja tuon julki Miten Salavuo ratkaisee ihmiskunnan ongelmia. Ja miten parannusta
    saadaan aikaseksi tässä vaikeassa talouden tilanteessa. En ole netissä kenenkään
    muun ihmisen kirjoituksia niin innostuneesti lukenut ja etsinyt tietoa jaettavaksi.
    Otan oppeja Miikan teorioista ja kerron muille. Hyvää innostusta työllesi.

Leave a Reply