Erääseen koulutukseeni osallistuneet opettajat saivat tehtäväkseen selvittää omilta oppilailtaan, miten he käyttävät sosiaalista mediaa, miten he kokevat sosiaalisen median käytön ja kokevatko he oppivansa sosiaalista mediaa hyödyntämällä. Yhteensä 26 opettajaa keskusteli oppilaidensa kanssa sosiaalisen median käytöstä (alakoulun 5lk – lukion 2.) tai teetti heille aiheesta pienimuotoisia kyselyjä. Olin laatinut avuksi myös esimerkkikysymyksiä, joita opettajat osittain hyödynsivät.

Nämä tulokset eivät täytä tieteellisen tutkimuksen vaatimuksia, mutta niitä voi pitää jossain määrin suuntaa antavina. Luon tässä yhteenvetoa valikoiden keskusteluissa ja kyselyissä esiin nousseista asioista. On huomioitava, että oppilaat eivät aina ymmärtäneet kysymyksiä (esimerkiksi sosiaalisen median käsite häilyvä) tai eivät välttämättä vastanneet opettajalle täysin rehellisesti. Lisäksi tulee muistaa, että heidän opettajansa ovat omasta aloitteestaan osallisina sosiaalisen median koulutuksissa, jolloin he suhtautuvat myötämielisesti tai ainakin uteliaasti sosiaalisen median opetuskäyttöön. Tuloksista on havaittavissa selkeitä trendejä, mutta myös isojakin eroja koulujen tai oppilasryhmien kesken.

Olen itse tehnyt vastaavanlaisia selvityksiä yliopistoissa vuodesta 2000, eikä muutos taidoissa ja asenteissa ole niin suuri kuin voisi kuvitella. Toisaalta muutos teknologian käytössä on valtava, Facebookin arkielämään penetroitumisen ansiosta.

Olennaisimmat esiin nousseet seikat: 

• Sosiaalista mediaa käytetään aktiivisesti jo alakoulussa, mutta käsite on epäselvä.
• Koulukohtaiset erot osittain isojakin, etenkin alakoululaisten välillä.
• Yläkouluissa suhtautiminen sosiaalisen median opetuskäyttöön tämän otoksen myönteisintä.
• Sosiaalista mediaa käytetään viihteen kuluttamiseen ja kavereiden kanssa viestintään
• Sosiaalinen media ei kuulu kouluun, se on nuorten oma toimintaympäristö, “formaalin vastavoima”, todettiin monesti.
• Sosiaalisessa mediassa opitaan pääosin englantia, jonkin verran koetaan oppivan myös viestintätaitoja ja vaikkapa valokuvausta tai ruoanlaittoa. Osa ei koe oppivansa mitään.
• Suurin osa ei tuota itse sisältöjä, joskin poikkeuksiakin nousi esiin.
• Julkaisemisen kynnys kouluun liittyvissä töissä suuri, etenkin lukiolaisille.

Miten sosiaalinen media ymmärretään

Sosiaalisen median käsite oli etenkin nuoremmille oppilaille vieras. Sosiaalinen media koetaan hyvinkin painokkaasti viihteen kuluttamisen ja toisaalta vertaisviestinnän ympäristönä. Nuoret kokevat sosiaalisen median vahvasti omaksi toimintaympäristökseen, jonka rajat haluavat piirtää melko voimakkaasti. Koulun ja vapaa-ajan välinen raja-aita halutaan pitää korkeana, eikä sen läpi noin vain kuljeta. Poikkeuksia tämänkin osalta tietysti on.

Suosituimmat välineet ja välineiden käyttötavat

Luonnollisesti Facebook on koululaisten keskuudessa suosituin väline. 5.-6.-luokkalaisten keskuudessa sitä käyttää 20-45% (FB:n ikäraja 13v.), vanhemmista opiskelijoista valtaosa hyvinkin aktiivisesti. Osa suhtautui ikärajaan vakavasti, osassa luokista selvästi sosiaalista painetta osallistua. Yläkoulu- ja lukioikäisillä käytettävien sovellusten kirjo oli melko suuri, mutta iso osa sosiaalisessa mediassa vietetystä ajasta kuluu Facebookissa. Twitterkäyttäjiä on hyvin vähän.

Sosiaalisen median palveluita käytetään viihteen kuluttamiseen: palveluiden kautta kuunnellaan musiikkia, katsellaan videoita ja valokuvia. Iso osa viestii kavereiden kanssa.  Verkkopelejä pelataan etenkin yläkouluiässä, ja ne ovat painokkaasti poikien harrastus. Osa näyttäisi pelaavan jopa oppituntien aikana.

Sosiaalisen median käytön aktiivisuus

Osa oppilaista käyttää Facebookia jopa 10-12 tuntia päivässä, mikä selittyy ilmeisimmin kännyköillä tehtävällä silmäilyllä ja toisaalta pikaviestittelyllä. Facebook on syrjäyttänyt osin tekstiviestiä. Jännää, että FB viestittely koetaan sosiaalisen median käytöksi, mutta sms-viestien lähettelyä ei. Useimmat viettävät sosiaalisen median parissa 2-3 tuntia päivässä. Erään lukioluokan oppilaista 77%:lla oli Facebook-applikaatio puhelimessaan.

Produktiiviseen toimintaan ja oppimistarkoituksiin sosiaalista mediaa käytetään vähän. Tosin eräästä lukiolaisryhmästä reilu viidennes kertoi tuottaneensa tietoa Wikipediaan. Erään yläkoululuokan oppilaista 10% oli käyttänyt GoogleDocsia. Youtubea käyttävät lähes kaikki, mutta ilmeisesti harvemmat ovat ladanneet sinne omia videoitaan tai kommentoineet toisten videoita. Youtube toimii enemmänkin vertaisnettitv:nä. Eräässä yläkoulussa 7-9 -luokkalaisista n. 20% oli pitänyt blogia, mutta useimmissa keskusteluissa bloggaaminen ei noussut esille.

Osa oppilaista koki verkkoviestinnän pinnalliseksi, etenkin verkossa käytettäävän kielen ja sosiaalisten siteiden heikkouden takia (ts. viestitään pinnallisesti puolitutuille).

Verkossa koetaan opittavan pääosin englantia, jossain määrin vuorovaikutus- ja viestintätaitoja. Eräs ryhmä toi esiin ruoanlaiton ja maailman tapahtumista kärryillä pysymisen opittavina asioina. Merkillepantava osa oppilaista ei kokenut oppivansa sosiaalista mediaa käyttämällä. Tämä kertoo siitä, miten formaalina oppimisen käsite koetaan.

Kollektiiveissa toimiminen

Lähes kaikilla oppilaista on jonkin verran verkkokontakteja, joita eivät ole tavanneet kasvokkain. Alakouluikäisillä eroja oli, yhdellä ryhmällä kaikki olivat tuttuja, osa oli taas ollut enemmänkin vuorovaikutuksessa tuntemattomien kanssa. ”Tuntemattomien” kanssa viestiminen tarkoittaa kuitenkin usein heille myös keskusteluja erilaisilla harrastuksiin liittyvillä keskustelualueilla, Suomi24:ssä, tai joillakin jopa ”vain kasvoilta” tuttujen ihmisten kanssa. Yhdellä lukioluokalla korostettiin, että vuorovaikutus verkossa on aktiivisempaa muiden kuin kasvokkain tavattavien ihmisten kesken.

Tietosuoja, yksityisyys ja tietoturva

Valistus tietosuojasta on mennyt hyvin perille. Nuoret ovat melko varovaisia sosiaalisen median käyttäjiä, tai ainakin uhat tiedostetaan hyvin.  Nuoret myös tuntuvat tiedostavan tai olettavan, että vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa ei ole aina rehellistä, tai että tekstin muodossa on helpompi sanoa “sivu suun” asioita.

Sosiaalinen media koulussa

Yleisesti sosiaalisen median opetuskäytön mahdollisuuksia ei joko ymmärretty tai sitten siihen suhtauduttiin varauksella tai jopa vihamielisesti, kouluasteista riippumatta. Kaikkein kielteisintä suhtautuminen oli alakouluissa ja myönteisintä yläkoulussa. ”Sosiaalinen media ja koulu eivät kuulu samaan lauseeseen” tai ”Minä en ainakaan aio osalistua..” tai ” ”koulu ei saisi sekaantua sosiaaliseen mediaan”). Nuorilla näyttää olevan vielä melko heikko käsitys siitä, miten sosiaalista mediaa välineinä ja toimintamuotoina hyödynnetään oppimistoiminnassa. Jos toimintaympäristö nähdään puhtaasti nuorten väliseen viestintään ja viihteen kuluttamiseen keskittyvänä ympäristönä, on tämä jopa odotettavaa.

Opettajan johdattelu aiheeseen auttoi osaa oppilaista ymmärtämään tietoverkkojen ja sosiaalisen median mahdollisuuksia opetuksessa. Eräs yläkoululuokka toi esille Youtuben käytön kielten- tai musiikintunnilla tai idean keskustella blogissa päivän aikana opituista asioista.

Lukioikäisillä esiintyy suurta kynnystä julkaisemiseen. Tämä on nostettu aiemminkin opettajien taholta esille. Keskustelimme tästä opettajien kanssa, ja ihmettelimme, miksi toisaalta bilekuvia ja muuta yksityistä julkaistaan melko herkästi laajoissakin verkostoissa, mutta yksittäisen oppimistehtävän, kuten blogikirjoituksen julkaisuun on suuri kynnys. Tuotokset halutaan pitää suojassa, jos ylipäätään suostutaan julkaisemaan muille kuin opettajille. Tämä johtunee suorituskeskeisestä kulttuurista, erityisesti siis lukiossa.

Poikkeuksia toki oli. Eräästä lukiolaisryhmästä peräti 23% oli kirjoittanut Wikipediaan. Eräs kemianopettaja kertoi, että oppilaat käyttävät Youtubea aktiivisesti, esittäen sieltä erilaisia kemiallisia reaktioita tai kokeita, joita sitten haluavat kokeilla itse koulussa. Yksittäinen lukiolaisryhmä käytti Facebookia lähinnä tiedottamismielessä. FB ryhmiä käytetään lukioissa myös oppilaskunnan toimesta aktiivisesti.

Johtopäätöksiä

Kuten tämäkin selvitys osoittaa, ei sosiaalista mediaa noin vain kouluun istuteta, ei ainakaan siinä muodossa, jossa se pedagogisesti perusteltuna tulisi käyttöön ottaa.  Muutos on siis ennen kaikkea kulttuurinen, ja vaatii myös vahvaa ymmärrystä lasten vanhemmilta. Kuten eräs opettaja eräässä toisessa koulutuksessa totesi, “allekirjoitan nämä sinun ideasi sosiaalisen median pedagogisesta käytöstä, ne ovat innostavia, mutta vanhemmat nousevat näitä ideoita vastaan melko herkästi.”

Toimintakulttuurin kannalta se, että nuoret ovat “omineet” sosiaalisen median, ja kokevat sen joissain tapauksissa formaalin koulukulttuurin vastavoimaksi, nousi näissä keskusteluissa yllättävimmäksi, uudeksi informaatioksi.

Torstaina 8.4. käytiin Twitterissä lyhyttä keskustelua jälleen kerran sosiaalisen median määrittelystä, mukana mm. @hponka, @lauranen, @kaaiia, @mopaali, @jjmajava ja muutamia muita. Tuli esille, että vakiintunut sosiaalisen median käsite itsessään on aina subjektiivinen. @lauranen kertoi englannin kielessä käytettävän social web -käsitettä, jota itsekin vielä yritin jokin aika sitten käyttää. JA sitten on vielä SNS (social networking services), social technologies, social software… Käsitteiden tarkentaminen on toisaalta vähemmän tarpeellista, kun kyse on niin subjektiivisesta ja nopeasti muuttuvasta ilmiöstä, mutta toisaalta tarpeellista, että edes jossain määrin puhuttaisiin samoista asioista.

Tässä oma subjektiivinen ja tämän hetkinen näkemykseni näihin käsitteisiin, joihin siis vaikuttaa varmasti henkilöiden oma historia ja kokemukset netin käytöstä, kulttuuritausta, työtausta (onko mainosalalla, koulutuksessa, onko lukenut jenkkiblogeja vai kotimaisia jne.) Näkemykseni voi varmasti muuttua, jos tästä syntyy keskustelua! Siis tämä kirjoitus pohdiskelee lähinnä käsitteiden eroja  siitäkin huolimatta, että tätä on käsitelty ansiokkaasti mm. Harton blogissa ja Sometussa. Erityisesti Jere Majavan ehdotelma Sometukeskustelussa on hyvä.

Sosiaalinen media

• Yläkäsite toisaalta ilmiölle ja toisaalta Internetin sosiaalisille palveluille, joissa sellaiset Internetin käyttäjät, jotka eivät ole perinteisessä mielessä tiedon / median julkaisijoita osallistuvat aktiivisesti, vapaasti ja kollektiivisesti median ja tiedon tuottamiseen, niiden käsittelemiseen, ainakin pääosin avoimesti ja avoimessa verkossa.
• Käsitteeseen liittyy siis sosiaalisuus (vuorovaikutus, yhteisöllinen tuottaminen, verkostoituminen) sekä mediasisällöt, joita ihmiset tuottavat ja käsittelevät.
• Yksittäisten sovellusten “someutta” arvioidessaan Jere Majava kertoi turvautuvansa tähän Macaffeen listaan. (is it freeform? how frictionless it is? is it emergent?)
• Itse olen käyttänyt määrittelyyn myös aiemmin verkko-oppimiseen lanseeraamaani POP-vaatimuskehikkoa, tai käsitekolmikkoa Participation, Ownership, Presence: ollakseen sosiaalista mediaa, palvelun tai konseptin tulisi tukea ja edistää käyttäjien osallistumista, omistajuutta ja läsnäoloa ja erityisesti saada käyttäjissä aikaan tunnetta näistä. Voidaan puhua myös käyttäjien toimijuudesta (agency).
• Jos webissä olisi vain Facebook tai vain Twitter, ei voitaisi mielestäni puhua sosiaalisesta mediasta. Tämä blogi ei yksissään ole sosiaalista mediaa, se on sitä vasta sitten, kun sen sisältöjä käsitellään ja/tai tuotetaan jollain muotoa kollektiivisesti ja/tai kun se on avoimen keskustelun, kommentoinnin jne. alaisena ja/tai kun se kuuluu tiiviisti esim. sosiaalisen median blogosfääriin.
• Jos käytetään termiä “media”, pitänee sitä arvioida vertaamalla muihin, perinteisempiin medioihin, kuten printtimediaan, lehdistöön tai televisioon. Tai ainakin huomioida nuo vertailussa.
• Aika usein näkee käytettävän sosiaaliset mediat -käsitettä monikossa. Se on mielestäni harhaanjohtava.

Sosiaalinen web

• Tarkoittaa WWW:n sosiaalista käyttöä, sitä osaa sosiaalisen median palveluita ja sovelluksia, joka toimii WWW:ssä, yleensä selaimilla.
• Tai sosiaalisen palveluiden median palveluiden toimivaa sisällyttämistä web-palveluihin. Pelkkä twitter/FB-nappi ei tee palvelusta vielä sosiaalista webiä.
• Mielestäni Twitterkin kuuluu Sosiaaliseen webiin, vaikka itsenäisiä clienteja ts. sovelluksia onkin laajasti käytössä.
• Se, onko twitter-keskusteluissamme mainittu vieraskirja sosiaalista webiä, voi riippua siitä, miten se vieraskirja toimii.

Social software (sosiaaliset sovellukset?)

• Sosiaalista webiä laajempi käsite, joka voi pitää sisällään vaikkapa second lifea. Tämä käsite on aika lähellä Web 2.0:n merkitystä ainakin itselleni, joskin Web2 merkitsi monesti myös kulttuurista ilmiötä ennen Sosiaalisen Median -käsitteen vakiintumista
• Englanninkielisessä wikipediassa termi määritellään varsin laajasti kattamaan runsaasti  erilaisia sovelluksia.
• Sovellus ei välttämättä ole itsessään sosiaalinen, vasta sen sosiaalinen käyttö tekee siitä sosiaalista. Monet eivät voi esim. kuvitellakaan pelaavansa offline-tilassa, itseäni taas verkkopelaaminen ei ole koskaan innostanut. Pelistä tulee siis sosiaalinen sovellus peliyhteisön osallistuttua aktiiviseen pelaamiseen.
• SNS, eli Social Networking Services (tai -Software) on ollut angloamerikkalaisessa keskustelussa käytössä kuvaamaan alunperin MySpacea, Friendsteriä ja Facebookia (yms), mutta on hiljalleen hiipumassa.

Social Technologies

• Käytin tätä aikoinani ennen sosiaalinen media -termin vakiintumista laajempana käsitteenä.
• Nyt ymmärrän sen sisältävän mm. sosiaalista mediaa hyödyntäviä laitteita, kuten älypuhelimia ja verkossa olevia tietokoneita, sekä myös näillä käytettäviä sosiaalisia sovelluksia.

Viimeaikoina Facebookin on alkanut ilmestyä haitta- ja vakoiluohjelmia. Olin yllätyksekseni jonkun ulkomaisen politikon (en edes katsonut tarkemmin) kannattajaryhmässä ja jokin ”vakoiluohjelma” oli ilmestynyt kysymättä minullekin.

Itselläni on reilut 170 kontaktia (tai kaveria..), minulla on ollut FB-tunnus vuodesta 2006 lähtien (tosin aluksi ilman kavereita melkein vuoden). Minulla ei ole mitään mahdollisuutta seurata kaikkien statuspäivityksiä. Monilla kavereita on paljon enemmän, ja useimmat statuspäivitykset voivat mennä ohi. Mitä enemmän Facebookiin tulee tvt:n käyttössä noviiseiksi katsottavia ihmisiä, sitä helpompaa on tietenkin kaikenlainen huijaus ja krakkerointi. Lisäksi FB:n tekijänoikeusnäkemykset eivät ole kauhean luottamusta herättäviä (toisaalta, ovatko monen muunkaan palveluntarjoajan?).

Parasta Facebookissa on ollut se, että se on totuttanut monet sosiaalisen median ja yleensä internetin aktiivisempaan käyttöön. Monelle, vaikkapa tuntemilleni kotona oleville äideille, se on tärkeä portti sosiaalisiin kontakteihin. FB tarjoaa paljon mahdollisuuksia, aikoinaan vedettiin yksi sisällöntuotantoprojektikin FB:n office-sovellusta käyttäen.

Luulin joskus reilu vuosi sitten, että Facebook kaatuu omaan massiivisuuteensa jo aikaisemmin. Onko loppu jo lähellä? Ainakaan käyttäjämäärä ei enää juurikaan kasva, ja monet edelläkävijät käyttävät sitä melko vähän.

Tulevaisuuden ”Facebook” muodostuukin varmasti yhä useammalla monista eri palvelusta, pilvisovellusten joukosta. Ehkä tulevaisuuden Facebook on henkilökohtainen Portaalisovellus. Näin tietysti on jo monilla edelläkävijöillä. Statuspäivitykset tulevat Twitteriin, kuvat Flickriin, tekstit blogiin – näin on ollut tietysti jo vuosia, muttei ehkä valtavirralla FB:n käyttäjistä.  Mitä paremmin sovellukset alkavat keskustella keskenään, sitä useampi siirtyy käyttämään enemmän ”henkilökohtaista” ja itse kustomoitua toimintaympäristöä. Ja etenkin, kun OpenID:n kaltaiset tunnistamiset yleistyvät – turha käyttää useita käyttäjätunnuksia. Facebookilla on Connect, Googlella on Friend Connect jne. Moniin palveluihin pääsee FB:n, Yahoon, Googlen tai Twitterin tunnuksilla. En mene tässä sen syvemmälle standardeihin tai apeihin.

Tärkeää ei ole se, mikä sovellus on kyseessä, vaan se, miten tieto liikkuu näiden sovellusten välillä, ja miten käyttäjät tunnistetaan. Muistan muuten ehkä vajaa 10v. sitten käyttäneeni jotain Lycosin ”portaalipalvelua”, joka näytti hieman nykyiseltä yahoon tai googlen portaalisivulta – siis upotettavia laatikoita, joihin tulee syötteinä dataa eri palveluista (sää, uutiset, urheilu jne.). Jokainen rakentaa omaa sähköistä toimintaympäristöään haluamistaan komponenteista – yksilön vapaus lisääntyy ainakin niillä, jotka osaavat hallita tätä kokonaisuutta.

Sama ilmiö on tietysti nähtävissä myös sähköisissä oppimisympäristöissä: PLE:t ovat syrjäyttämässä hitaasti, mutta varmasti keskitettyjä oppimisenhallintaympäsristöjä/ oppimisalustoja. (Onko Facebook epämuodollisen toiminnan Sharepoint / Blackboard?).  Oppimisympäristöjä ja intranetejäkin rakennetaan useista yhteensopivista avoimista sovelluksista niin, ettei käyttäjä välttämättä tiedä liikkuvansa useiden eri sovellusten välillä. Valitaan parhaat ja kuhunkin toimintaan sopivimmat ominaisuudet/ sovellukset ja yhdistetään ne kokonaisuuteen.

Microsoftilla on omat standardinsa ja avoimella puolella omansa, joka tarkoittaa sitä, että sovelluksia voidaan yhä helpommin integroida vyyhdiksi. Tärkeintä on, että tieto, media liikkuu näiden välillä ja että käyttäjän ei tarvitse kirjautua uudelleen ja uudelleen eri tunnuksilla. Sama ilmiö tulee varmasti yleistymään myös vapaa-ajan järjestelmissä. Ja tämä kaikki integroituu sujuvasti mobiililaitteiden kanssa. Mutta tarvitaan parempaa ja keskitetympää käyttäjäntunnistusta, kätevää portaalisovellusta (Netvibes, Google tms.), kehittyviä standardeja datan ja käyttäjien tunnistuksessa. Tiedän toki, että tämä ei ole vain tulevaisuutta, mutta ehkä kuitenkin FB-mainstreamin osalta on.

Ps. Edit: tässä hyviä vinkkejä Facebookin käyttöön, kiitos vahis!