Sosiaalisen median presentaatioita

January 23, 2010

Kuten kaikki tietävät, yksi Sosiaalisen Median™ peruspiirteistä on ihmisten osaamisen, ideoiden ja yleensä asiantuntijuuden esiin tuominen. Ideat ja ihmisten tekemä työ tulevat tai tuodaan esiin Twitterissä, tai konkreettisemmin esim. SlideSharessa presentaatioiden muodossa. Presentaatioiden laatu on Somen™ myötä noussut selvästi. Toisilta, etenkin asiaan vihkiytyneiltä, visuaalisuutta ja viestintää opiskelleilta saa ideoita siitä, mitä juttuja presentaatioissa kannattaa esittää ja miten layout asetella. Harvemmin näkee enää suuria määriä pallukoita samalla sivulla. Toisaalta, visuaalisuus tuntuu nousevan sisällön rinnalle tai jopa sitä tärkeämmäksi presentaatioita laadittaessa.

Olen myös huomannut, että SOME-presentaatiot, etenkin yritysten somekäyttöä koskevat, ovat alkaneet kovasti muistuttaa toisiaan niin sisällön kuin käytettyjen kuvien, graafien ja sloganien tai  viittausten osalta. Joitain, niin tärkeitä vivahde-eroja, kiinnostavia uusia ideoita kuitenkin aina tulee esille.

(itseäni hieman pohdituttaa, tuo ylellinen kuvien käyttö: valokuvausta sunnuntaisin harrastavana jään usein vaan katsomaan SlideSharessa presentaatioiden kuvia, ja huomioni kiinnittyy pois itse asiasta – etenkin, kun taustalla ei kuulu puhujan ääntä).

Mutta hetkinen, eihän tässä mitään uutta ole: Konsultit ja luennoitsijat ovat pitkään pitäneet esityksiä “piilossa”, varmaan samoista asioista on puhuttu yhtä aikaa tuhansissa paikoissa. Toiminta on nyt tullut näkyväksi! Ja parhaat ideat otetaan käyttöön, kaikki hyötyvät. Jos luet 20 presentaatiota, saat varmasti lukemattomia uusia ideoita ja hyödynnät niitä sitten omassa toiminnassasi, ja kenties taas muut hyödyntävät sinun ideoitasi, vievät niitä eteenpäin, tuovat uusia näkökulmia.

Aikaisemmin ideat liikkuivat suurempina trendeinä ja aaltoina, nyt ne voivat tulla esiin nopeasti, pieninä vivahteina. Aiemmin tutkimustieto levisi hitaasti journalien ja konferenssien kautta, nyt nopeammin blogeissa ja SlideShare-presentaatioina.

Etenkin pitkällä tähtämiellä ideat kehittyvät siis uudella tavalla. Blogosfääri oli tästä ehkä ensimmäinen näkyvä esimerkki: Kun aloitin bloggaamisen joskus kolme vuotta sitten huomasin, miten nopeasti sain ideoita muilta bloggaajilta ja kehittelin niitä eteenpäin tai sovellutin omaan näkökulmaani ja toimintaani.

Vaarana on tietysti ylikyllästyminen: ideoita alkaa jo pursuta liikaa, presentaatioiden, kiintoisien artikkelilinkkien (twitteristä), blogiartikkelien, tutkimustiedon, uusien sovellusten, kiintoisien gadgettien jne. muodossa. Jos kaikki ottavat Some-brandin haltuun, kuten presentaatioissa kehotetaan, miten valtavaa tietomäärää hallitaan? Käykö niinkuin Facebookissa (ainakin minun!), että iso osa viestinnästä hukkuu valtavan melun keskelle? Ja onko mahdollista, että jotkut Twittaajat ovat oikeasti lukeneet kaikki ne artikkelit ja uutiset, joita he twittaavat? Tarvitaan siis tehokkaampia suodattimia, helppokäyttöisiä järjestelmiä, joissa käyttäjät itse voivat entistäkin helpommin valita, mitä ottavat vastaan. Vai onko kuitenkin olennaisinta – ainakin oppimisen ja henkilökohtaisen kehityksen kannalta – että tiedon tuottaja itse oppii ja kehittyy tietoa tuottaessaan?

Bloggaus on mitä parhainta kirjoittamisen harjoittelua, etenkin, kun tietää kirjoittavansa (ehkä pienelle, mutta kuitenkin ainakin potentiaalisesti olemassa olevalle) yleisölle. Sama pätee SlideShare-preseihin: Kun tietää, että lukijoita on ehkä enemmänkin kuin ne 10-15 seminaarissa istuvaa henkilöä, voi siihen panostaa enemmän, saada kommenttia jne. Sellaista rönsyilyä.

Filed under: sosiaalinen media

Tags:

3 Comments Leave a Comment

  • 1. Tarmo Toikkanen  |  January 24, 2010 at 11:27

    Omissa Slideshare-presiksissäni on ääniraita (eli kyseessä on Slidecast). Häiritseekö kuvien käyttö tässäkin tapauksessa? Toisaalta ne presikseni eivät ilman ääniraitaa kovin paljoa kenellekään kertoisikaan…

  • 2. Miikka  |  January 24, 2010 at 11:54

    Kiitos kommentista! Äääniraita muuttaa tilanteen täysin. Slidesharepresiksiä tulee usein tosin selattua turhan nopeasti läpi, eikä käytettyä tarpeeksi aikaa niiden ohessa olevan materiaalin lukemiseen tai ääniraidan katseluun.. tai siis omalta osaltani. Tuo kuvien ihailu voi tietysti riippua omasta harrastuneisuudesta valokuvia kohtaan. Asia riippuu siitäkin, mikä tarkoitus Slideshare-preseillä on. Harvoin niiden tarkoitus on aivan identtinen luennon kanssa.. Pitäisi ehkä käyttää hieman enemmän aikaa noihin slidecasteihin, eikä vain selailla presentaatioita.

    Sun presentaatiot on todella pro-tasoa. Joiltain sivuilta saa aivan varmasti kiintoisaa tietoa, esim. kuviot ja listat ovat informatiivisia ilman ääntäkin – ja miellyttävä selata. Jos metafora aukeaa nopeasti, tai jos kuva ei ole visuaalisesti liian hieno tai kiinnostava, kuva ei häiritse. Hyvä kuva parilla sanalla yleensä hakkaa kevyesti 10 rivin pallukkalistan, vaikka ei presessä ole ääntä.

    SlideShare toimii mulle lukijan ominaisuudessa ainakin parhaiten silloin, kun siinä esitetään graafeja, vaikkapa syy-seuraussuhteita, joitain tilastoja jne.

    Itse aloin panostaa esitysten visuaalisuuteen joskus 3 vuotta sitten, ja havaitsin kuvien etsinnän ja sopivien metaforien miettimisen vievän enemmän aikaa kuin itse sisällön tuottamisen. Nykyään se menee nopeammin, kun kuvia on jo valmiina. Pitäisi viimeistään nyt investoida kunnon kuvapankkiin, olen tosin tykännyt käyttää itse ottamiani kuvia mahdollisimman paljon. (Huomaan ulkona kävellessäni tarkastelevani ympäristöä ja miettiväni metaforia, otin juuri perjantaina kuvia hiihtolauduista hiihtäjien ihmetellessä… )

    Slideshareen olen laittanut vain pari presentaatiota, yksi syy saattaa olla kasvanut kynnys laittaa niitä sinne. Aion kyllä vastaisuudessa blogikirjoitusten sijaan käyttää presejä.

  • 3. Miikka  |  January 24, 2010 at 12:24

    Vielä: Monen eri “kanavan” tai median vastaanottamista samanaikaisestihan tutkittiin 90-luvulla, se oli pinnalla kun opetuksellinen hypermedia yleistyi. Puhuttiin kaksoiskoodauksesta ja kognitiivisen kuorman kasvamisesta, kun viestiä tulee paljon eri “kanavilta” samanaikaisesti. (esim. Chandler, P. & Sweller, J. (1991). Cognitive Load Theory and the Format of Instruction. Cognition and Instruction 8 (4), 293–332.) on varmaan Tarmolle tuttu. Siksi moni käyttää presentaatioissa valkoista taustaa ja lyhyitä iskulauseita. Mutta en mä ole asiantuntija tässä, sinä Tarmo tai esim. Reetta Koski olette sitä paljon paljon enemmän.

Leave a Comment

(required)

(required), (Hidden)

XHTML: You can use these tags: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

TrackBack URL  |  RSS feed for comments on this post.


Jaa tämä blogi!

Share |

Tagipilvi

arviointi asiantuntijuus Buzz Elgg Enterprise 2.0 epämuodollinen facebook iPad iphone kamera kirjallisuus koulu kuvaus luovuus läsnäolo n8 Ning nuorisokulttuuri omistajuus opetus opetuskulttuuri opiskelu opiskelukulttuuri osaaminen osallistuminen panasonic dmc-tz7 pisa rerkrytointi social software social web sosiaalinen media taidekasvatus teknologia tilastot tutkimus twitter työ työssäoppiminen verkko-opetus verkko-oppiminen verkkokurssi video yhteisöalusta yo-kirjoitukset Yritykset

Kategoriat

Uusimmat kirjoitukset

Blogroll