Käsitykset kouluikäisten tietoteknisestä osaamisesta vaihtelevat ja niihin liittyy usein väärinkäsityksiä. Usein keskusteluissa yliarvioidaan nuorten taitoja, jolloin niiden kehittämiseen ei koeta tarvetta panostaa koulun toimesta. Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, ja Diginatiivi-käsitystä on pohdittu pitkään. Tein JY:ssä ja SibA:ssa selvityksiä opiskelijoiden tvt-taidoista ja käsityksistä vuosina 2001-2007, pääosin aikana ennen Facebookia. Tässä artikkeli vuodelta 2004. Tulokset viittasivat enemmänkin opiskelijoiden käytössä olevien laitteiden lisääntymiseen ja verkkoyhteyksien nopeutumiseen kuin taitojen merkittävään kehittämiseen. Lähtökohtana on, että nuoret ovat diginatiiveja omista lähtökohdistaan. Se, mikä on pinnalla ja kiinnostaa, kertyttää myös taitoja. Tällä hetkellä siis pääosin Facebook ja pelit.

Pidin kokopäiväissen koulutuksen juuri Helsinkiläisille opettajille nuorten mediamaailmasta. Tutustuin sitä varten laajasti viimeisimpiin tutkimuksiin ja selvityksiin nuorten netinkäytöstä. Kanattaa tutustua myös Harto Pönkän rajattoman arvokkaaseen tilastointityöhön.

Miten aktiivisesti nuoret käyttävät nettiä? Mitä palveluita käytetään? Miten?

Tilastokeskuksen uusimman kyselyn mukaan 16-24 -vuotiaista 89% on rekisteröitynyt jonkin yhteisöpalvelun käyttäjäksi, ja 75% ikäluokasta seuraa palvelua ainakin päivittäin. Pääosin kyse lienee Facebookista.

EUKids Online (2010) -tutkimuksen mukaan 97% 9-16-vuotiaista käyttää nettiä viikottain ja 77% päivittäin. 57%:lla heistä on käytössä netiyhteys omassa huoneessaan.

Lapsen ääni 2010-tutkimuksen mukaan 10-12-vuotiaista 56% on Facebookissa, vaikka palvelun ikäraja on 13v. Uusimmassa Lapsen Ääni -selvityksessä (Pelastakaa Lapset ry) lapset olivat hieman käärmeissään vanhempiensa vainoharhaisuudesta netin suhteen. Kiintoisaa luettavaa muutenkin.

Verkossa siis pelataan, lähetellään viestejä, tarkastellaan, mitä muut puuhaavat  – pääosin Facebookissa, koska se tarjoaa kaiken yhden kannen alla. On kiintoisaa, josko FB on nuorille jo niin kiehtova ympäristö, että kaikki kietoutuu sen ympärille, ja näin muut toimintaympäristöt jäävät vähälle tutustumiselle vapaa-aikana.

Netin sosiaalisuus

Netti on nuorille hyvin sosiaalinen, todetaan useimmissa raporteissa. Facebook on noussut monelle  pääasialliseksi viestintävälineeksi, ja korvannut mm. tekstiviestejä ja messengeriä.  Sosiaaliset suhteet ovat läsnä aktiivisesti verkossa. On hyvin tärkeä ymmärtää, että nuorille sosisaalinen media ei ole mikään virtuaalinen tila, jossa tavataan tuntemattomia, vaan se kietoutuu tiiviisti siihen, mitä me olemme kutsuneet “tosielämänä”, kasvokkain tapahtuvana toimintana.

EUKids-selvityksen mukaan suomalaisten nuorten netinkäyttö on keskimääräistä sosiaalisempaa. Puolet nuorista kokee itseilmaisun helpompana netin kautta. Naamatusten verkossa-tutkimuksen mukaan osa nuorista kokikin syventäneensä sosiaalisia suhteita verkossa.

Naamatusten verkossa -teos antaa mainion kuvan nuorten netin käytöstä. Nuoret verkostoituvat eniten tuttujen tai tutun tuttujen kanssa. Yläkouluikäisille Facebook on kuin virtuaalinen yläkoulu, jonne hyväksytään kavereiksi kaikki vähänkin kasvoiltaan tutut. Se on eräänlainen kontaktiluettelo potentiaalisia yhteydentottoja varten. Toinen elämä  (2008) hankkeen selvityksessä kuitenkin todettiin, että 15-vuotiaista 40% oli tavannut nettituttuja kasvokkain. Tämä on selvää jatketta esim. IRC-yhteisöille. Myös aikuiset tutustuvat yhä useammin verkossa – enkä puhu deittipalveuista, vaan ihan ammatillisesta toiminnasta. Ihmiset tulevat toisilleen tutuiksi kavereiden FB-seiniltä ja vaikkapa ammatillisista FB/Linkedin ryhmistä, Twitteristä jne. Kun tavataan kasvokkain, ollaan jo tuttuja.

Nuoremmilla verkko ei tässä kirjoituksessa esitettyjen selvitysten valossa näyttäisi merkittävästi vähentävän kasvokkaisen sosiaalisen toiminnan määrää, paitsi kaikkein aktiivisimmilla verkkopelaajilla. Kuitenkin yli 25 vuotiaiden osalta olen törmännyt toisenlaiseen tietoon. Johtuneeko tämä siitä, että löydämme usein heimomme yhä useammin verkosta – ihmiset, joiden kanssa on kiehtovinta keskutella eivät ehkä olekaan lähipiirissä?

Pelit ovat muuten parantaneet huomattavasti nuorten poikien englannintaitoja.  Eräs opettaja kertoi välitunneilla verkkopeliä pelaavien poikien keskustelevan keskenään pelin aikana englanniksi.

 Median tuottaminen verkkoon

Vain pieni osa nuorista jakaa tuottamaansa mediaa verkkoon. Ylivoimaisesti eniten ladataan kuvia. Kuvilla haetaan hyväksyntää, ihailua ja brändätään itseä. Osa nuorista laittaa kuvia edelleen IRC-galleriaan, kun sen koetaan olevan Facebookia enemmän heidän oma ympäristönsä.

Nuorisotutkimusverkoston Digital Pioneers -raportti kritisoi suomalaisten nuorten digitaitoja. Yhteisöpalvelut rohkaisevat itseilmaisuun ja käyttäjälähtöiseen sisällöntuotantoon, mutta suurin osa kuitenkin mielummin arvioi, kommentoi kuin tuottaa omaa sisältöä. Kommentoinnin nuoret osaavatkin hyvin, totesi eräs äidinkielen opettaja koulutuksessani.

Kynnys median jakamiseen verkossa on melko korkea, siihen liittyy pelkoja arvostelusta. Moni nuori ei löydä syytä miksi jakaisi omia tuotoksiaan verkkoon. Nuoret kuitenkin kuvaavat yhä enemmän videoita ja still-kuvia (Digital Pioneers) ja myös muu luova toiminta on ollut kasvussa (Nuorisobarometri 2009).

Lukioiden opettajat ovat kertoneet blogien käytön hankaluudesta. Jotkut sanovat, että nuoret kokevat sosiaalisen median omana toimintaympäristönään, eivätkä halua sotkea formaalina kokemaansa koulumaailmaa sinne. Osa heistä kokee joutuvansa arvostelun kohteeksi, toiset taas eivät halua kirjoittaa, koska pekäävät tekevänsä virheitä ja uskovat näin arvosanansa laskevan.

Lähes kaikista selvityksistä – myös omista verkkoyhteisötutkimuksistani – käy ilmi, että nuoret hyvin harvoin tavoittelevat netistä kuuluisuutta. Olennaista on saada palautetta ja hyväksyntää toiminnalleen, osallistua toimijana nuorison omaan maailmaan.

On melko selvää, että nuoret ovat taitavia pääasiassa itseään kiinnostavissa asioissa, mutta yleistyksiä kannattanee silti välttää. Ohessa Naamatusten verkossa 2 -selvityksessä julkaistu taulukko nuorten omista taitokäsityksistään:

(Uusitalo, Vehmas & Kupiainen 2011)

Mitä koulu voi tehdä?

Koulun tulee luonnollisesti pyrkiä ymmärtämään ja tuntemaan nuoreten toimintakulttuuria ja toimintatapoja. Ohjausta tarvitaan paljon. Teknisiä taitoja tulisi opettaa tasapuolisesti kaikille, ehkäpä jonkin ajokortin muodossa ilman arvosanoja. Tietyt taidot olisi hallittava. Arvosanat tuntuvat estävän nuorten osallistumista vapaaehtoisille kursseille keskiarvon laskemisen pelossa. Tarvitaan kuitenkin vahvasti myös toimintakulttuurin ja toimintatapojen ymmärrystä. Hyvin laajasti eri taitojen kehittämistä osana kaikkea koulutyötä – mikä ei tietenkään ole mahdollista ilman teknisiä käyttötaitoja.

Opettajat voivat pohtia, mitä opetuksen kannalta tärkeitä taitoja nuorilla jo on, joita voitaisiin pyrkiä hyödyntämään opetuksessa. Ensimmäinen tavoite olisi arvostelun pelkojen ja suorituskeskeisyyden vähentäminen opetuksessa. Tämän jälkeen voidaan lisätä avoimuutta, vapautta myös mokailla. Olennaista olisi aktivoida nuoria toimimaan ja tuomaan esiin omia ajatuksiaan, ainakin osassa oppiaineista. Sosiaalinen media tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia oppimiselle niin koulussa kuin se ulkopuolellakin. Informaaleja ja nonformaaleja ympäristöjä voisi pyrkiä yhdistämään koulun toimintaympäristöihin.

Median tuottamista tulisi pyrkiä yksinkertaistamaan ja tarjoamaan myös koulussa teknisesti taitotasoon soveltuvia välineitä ja toimintaympäristöjä. Koulussa voidaan harjoitella niitä yhteisöllisiä toimintamuotoja, jotka esim. työelämässä on koettu toimiviksi. Oheisessa kuvassa mainittuna mielestäni tärkeitä sosiaalisen median käyttöön liittyviä taitoja.

Muistakaamme myös, miten uusi ilmiö sosiaalinen media massojen käytössä on. Facebook yleistyi Suomessa vasta n. 4v. sitten.

OPM:n Nuorisobarometri tarjoaa luovan toiminnan ohella myös tietoa nuorten netinkäytöstä. Kolme (3!) kyselyyn vastanneista 1900:sta kertoi, ettei käytä nettiä. Veikkaisin, että ns. sosiaalinen media ja netti yleensä vuorovaikutuskanavana (Irc-galleria, messenger, Facebook) lienevät syinä tähän. Kun kaikki käyttävät, niin kaikki käyttävät.  75% käyttää nettiä päivittäin, alle 20 vuotiaista alle 10% käyttää harvemmin kuin lähes päivittäin.

Netin käyttö on lisääntynyt merkittävästi kahdessa vuodessa. Kyselyssä ei eroteltu vapaa-aika, työ- tai opiskelukäyttöä. Keskimäärin nuoret viettävät netissä n. 2 tuntia päivässä, mutta tämä luku (kuten kirjoittaja oikein toteaakin) ei paljoa kerro, ja sen todentaminen on vaikeaa. Sukupuoli ja ikä eivät juurikaan vaikuta netinkäyttöön enää.

Kyselyssä selvitettiin myös netin luovaa käyttöä, kuten omien teosten lataamista nettiin ja luovuutta vaativien pelien pelaamista ja koodin tuottamista. Myllyniemi toteaa pelaamisen , viihteen ja oppimisen olevan entistä vaikeammin erotettavissa toisistaan uuden teknologian myötä. Kuvia nuoret lataavat nettiin aktiivisesti, mutta vain joka kuudes on koskaan kokeillut omien videotuotosten tai oman musiikin lataamista nettiin. 6% tekee tätä kuukausittain tai useammin (vastaa n. 60 000 15-29 vuotiasta). (Huom! korkea alaikäraja).78% vastanneista ei ole koskaan tehnyt omia nettisivuja. Tämä on tietysti hieman hankala kysymys nykyään, kun erilaisten profiilisivujen rakentaminen ja sisällönhallintajärjestelmällä tai vastaavalla sivujen tuottaminen ovat aika lähellä toisiaan.

Yli puolet (56%) nuorista on ladannut vähintään joskus netistä tekijänoikeuksilla suojattua musiikkia ilmaiseksi. Tämä ei tietenkään ole yllätys, veikkaan, että todellinen luku voi olla hieman korkeampikin. 72% ei ole koskaan ostanut musiikkia netistä.

Vaikka nuoret ovat aktiivisia netin käyttäjiä, viittaa tämä ja monet aiemmatkin tutkimukset siihen, että harvat heistä harrastavat internetissä luovaa toimintaa, tai osallistuvat muutoin sisällöntuotantoon. Olen aiemmin kritisoinut käsitystä nuorista kaikkivoipina digitaalisina natiiveina. Tämäkin tutkimus todentaa, että paljon voidaan vielä tehdä, jotta nuoret saisivat enemmän irti netistä. Enkä tällä tarkoita sitä, että kaikkien tulisi välttämättä julkaista omia tuotoksiaan julkisessa Internetissä.

Perjantaina 13.11. julkaistiin taas OPM:n tuottama nuorisobarometri, tekijänä Sami Myllyniemi. Siinä kerättiin tietoa 1900:lta 15-29 vuotiaalta suomalaiselta puhelinhaastatteluina. Kyselyn tulokset olivat ainakin tiivistelmän perusteella huojentavaa ja iloista luettavaa! Kyselyssä keskityttiin erityisesti taiteen harrastamiseen ja luovaan toimintaan, mitenkään korostamatta ns. korkeakulttuuria.

Nuorilla on paljon luovaa toimintaa sisältäviä harrastuksia. Trendi viittaa kasvaneeseen kulttuurin arvostukseen ja harrastamiseen viime vuosien aikana. Kaksi kolmesta harrastaa jotain ns. luovaa toimintaa. Erityisen paljon ja aktiivista harrastetaan soittamista, mikä lämmittää musiikkikasvattajan sydäntä.

Tärkeimpiä syitä taiteen ja kulttuurin harrastuksille ovat barometrin mukaan ilo, onnistumiset, itseilmaisu, yhteisöllisyys, uuden luominen sekä uusien taitojen oppiminen. Sosiaaliset syythän ovat tunnetusti hyvin tärkeitä, esim. kuorotoimintaan osallistutaan monesti ensisijaisesti sosiaalisista syistä. Vain harva (10%) kaipaa julkisuutta, Idolseista ja talenteista huolimatta!

Nuoret saavat barometrin mukaan kannustusta ja motivaatiota kavereiltaan ja vanhemmiltaan. Luovaan toimintaan liittyy selvästi itseohjautuvuutta ja vapautta, jota ei aina koulussa saa, tai nuoret eivät koe koulua luovan toiminnan ympäristöksi. Vastaajat kuitenkin kokivat tarvitsevansa taideopetusta ja kasvatusta tukemaan luovaatoimintaa. Joissain avoimissa vastauksissa tuodaan esiin koulu luovuuden tukahduttajana (ks. sivu 50-51).

Nuorten näkökulmaa Myllyniemi pitää avarana ja arkisena, ehkä toisin kuin joskus aikaisemmin on ollut. Taide on nuorille enemmänkin itseisarvo, ja sen avulla koetaan voivan vaikuttaa yhteiskunnan asioihin ja se voi toimia monimuotoisten näkökulmien esiintuojana. Keikoilla on suuri merkitys nuorille ja myös kirjastojen tarjoamia palveluita arvostetaan.

Erottelen seuraavaan blogiviestiini tiivistelmän nuorten netinkäytöstä.