Kävin 15.9. 2012 pitämässä Keynote-esityksen Turun Normaalikoululla Lukion opettajien TVT-päivänä aiheesta “Suuntana tulevaisuus- Yhteisöllinen koulu ja sosiaalinen media elinikäisten oppijoiden tukena”. Esitys ohessa Slideshare-versiona (kokonaisuus ei varmasi aukea aivan, koska kyseessä ovat vain esityskalvot, jotka osanottajat halusivat näkyville).
Esitys lähtee siitä olettamuksesta, että emme varsinaisesti tiedä, minkälainen tulevaisuus nyt koulua käyvillä lapsilla ja nuorilla on edessään. Koulujärjestelmämme on luotu staattisempaan ja lokaalimpaan yhteiskuntamalliin. Teknologinen kehitys ja sitä seurannut informaatiovallankumous on muokannut vahvasti tietokäsitystämme, ja se luo
a) uudenlaisia vaatimuksia ja edellytyksiä oppimiselle ja
b) uudenlaisia mahdollisuuksia keskittyä merkityksellisten taitojen kehittämiseen esim. ulkoa muistamisen ja sisältöjen tarkan hallinan ohessa tai jopa sijaan.
Nykykoulun tulisi siis tietenkin tarjota erilaisia valmiuksia kuin se koulu, jota itse kävin. Ja niin toki pyritään tekemäänkin, mutta monet rakenteet ovat kuitenkin uudenlaisen, dynaamisen, metataitoja sekä oppimisen prosessimaisuutta korostavan toiminnan tiellä.
Esityksessä kuvaan tulevaisuuden näkymiä ja sen pohjalta ehdotan niitä taitoja, joiden kehittämiseen koulun tulisi panostaa nykyistäkin enemmän, jotta se kasvattaisi taitavia tulevaisuuden toimijoita. Kiteytän, yleistän ja yksinkertaistan koulun päätehtävän kahteen lauseeseen:
1) Kasvattaa taitavia oppijoita ja
2) Taata perustaidot ja valmiudet tälle elinikäiselle oppimiselle.
Monesti oletetaan, että uudenlainen, oppimisen prosesseja ja metataitojen (informaatiotaidot, sosiaaliset taidot, viestintätaidot, luovuus jne) kehittämistä korostava näkemys väheksyisi sisältöjä. Se, että nuoret saavat helposti käsiinsä kaiken sen faktuaalisen informaation, jota tarvitsevat, ei sulje pois pohjatiedon ja perustaitojen merkitystä. Mutta se asettaa uusia edellytyksiä informaatiotaidoille.
Jotta voidaan ymmärtää asia B, on ymmärrettävä asia A. Tämä vaatii välillä tylsääkin sisäistämistä. Oppiminen ilmenee kykynä liittää asia B asiaan A, eli aiemmin opittuun, mutta myös hyödyntää asioita A ja B asian C oppimisessa, sekä kykynä esim. luoda syy-yhteyksiä asioiden A, B ja C välillä. Näitä asioita käsittelen tarkemmin ja suunnitelmallisemmin koulutuksissani.
Reitti osaamisen hankintaan on muuttumassa didaktisessa ja pedagogisessa mielessä: Sisältöjä edelleen opitaan, mutta niiden osaaminen ei ole yksin keskiössä, vaan erityisesti osaamisen kehittämisen aikana tapahtuvat prosessit. Nämä prosessit ovat tulevaisuudessa toimimisen kannalta huomattavasti merkityksellisempiä, kuin se faktatiedon toistaminen esim. kokeessa. Siksi arviointia tulisi keskittää tukemaan näiden metataitojen kehittymistä.
Sosiaalinen media voi tarjota aiempaa soveliaamman ympäristön monipuolisten taitojen oppimiseen. Ennen kaikkea sosiaalisen median avulla voidaan pyrkiä rakentamaan omistajuutta, osallistumista ja läsnäoloa tukevaa dynaamista ja “rajatonta” oppimisympäristöä. Tätä kuvaan esityksessä. Sosiaalisen median toimintakultuuriin kuuluvat trendit, kuten opetuskäyttöön tarkoitettujen avointen sisältöjen hyödyntäminen, käännetty oppiminen (Flipped learning/ classroom), pelillisyys/pelimekaniikka sekä pedagogiset menetelmät/ideologiat kuten tutkiva- ja ilmiöpohjainen oppiminen voivat tukea tulevaisuuden kannalta merkityksellistä oppimista.
Haasteita on paljon. Nuoret eivät ole välttämättä valmiita itsensä kannalta niin tärkeään muutokseen. Eräs opettaja totesi, että heilläkin astuu lukioon oppilaita, jotka käyttävät tietokoneita erittäin vastahakoisesti. YO-kirjoitukset säätelevät sitä, miten ja mitä kannattaa opettaa. Ja sitten tietysti ne vanhat ajatusmallit ja toimintatavat, jotka vielä tuntuvat niin toimivilta. Muutos on kuitenkin tulossa ja se on kiihtymään päin myös koulussa.
