Iso osa opettajille suunnatuista koulutuksistani käsittelee sosiaalisen median pedagogista käyttöä. Koulutukset eivät keskity pelkästään välineiden opetteluun, vaan tavoitteena on suunnitella opetusta pedagogisesti korkeatasoisesti ja tulevaisuutta silmällä pitäen. Suomalaiset opettajat ovat toteuttaneet tässä kuvatun mallin pohjalta jo kymmeniä suunnitelmia. Sosiaalisella medialla on iso rooli näissä suunnitelmissa, mutta lähtökohtana ovat tulevaisuuden osaaminen ja pedagoginen suunnittelu.

Ideat perustuvat siihen, että

1. Oppiminen on mielekkäintä, tehokkainta ja kauaskantoisinta sisäisesti motivoituneena, aktiivisena ja yhteisöllisesti toteutettuna. Tästä syystä tulee panostaa siihen, että niin oppimisympäristö kuin menetelmätkin tukevat motivoitumista. Englannin kielessä on maino sana, Engagement, joka kuvaa juuri sitä tilaa, johon oppilaat tulisi saada. Opetus suunnitellaan tukemaan tätä tilaa pohtimalla ja kehittämällä opetuksen ja oppimisympäristön ominaisuuksia.
2. Oppimistutkimus on melko aukottomasti todistanut, että tietynlainen toiminta johtaa syvempään oppimiseen. Tällaista toimintaa on esimerkiksi ulkoistaminen/selittäminen, dialogi, argumentointi, ja etenkin yhteisöllinen tiedonrakentaminen. Oppimisen tulisi olla myös itseohjautuvaa ja oma-aloitteista. Oppiminen ilmenee parhaiten, kun osataan yhdistää erilaisia asioita tai käsitteitä toisiinsa, kun ymmärretään aiemmin opitun suhde uuteen asiaan. Opetus suunnitellaan tukemaan oppijoiden aktiivista osallistumista, ja tuetaan tätä arvioimalla toiminnan ilmenemistä opiskeluprosesseissa.
3. Tulevaisuus on radikaalisti erilainen: Nyt kolua käyvät tulevat toimimaan työelämässä vielä todennäköisesti 2060-2070 -luvuilla. He tulevat kokemaan ja näkemään valtavia muutoksia tuohon mennessä. Tärkeimmät taidot, mitä he voivat hallita liittyvät uuden oppimiseen ja uuden luomiseen. Nämä pitävät sisällään monia taitoja, kuten informaatio-, tiedonhaliinta-, vuorovaikutustaitoja, kriittistä ajattelukykyä, luovaa ilmaisua, sosiaalisia taitoja, kykyä ajatella eri tavalla ja niin edelleen. Ne tarkoittavat myös kykyä soveltaa oppimaansa ja oppia sen pohjalta uutta (transfer!) tai sen tilalle uutta (poisoppiminen!). Nyt koulua aloittelevat tulevat saamaan ison osan koulutuksestaan eri tavalla kuin me, esimerkiksi isoille verkkokursseille (MOOC) osallituen, jatkuvasti osaamistaan päivittäen. Siksi näiden taitojen tulee olla osana koulutusta nyt. (Jotkut puhuvat tästä trendikkäämmin 21st century skills tai uuden vuosituhannen taidot -käsitteillä).

Oppimisen ja oppimisympäristön ominaispiirteet

Uudenlainen oppiminen asettaa uusia vaatimuksia oppimistoiminnalle ja oppimisympäristölle. Tästä syystä opettajat suunnittelevat aluksi oppimisympäristölle tiettyjä ominaispiirteitä:

1. miten tuetaan oppimisen omistajuutta (joka on syrjäytymisen välttämisen ja sisäisen motivaation osalta olennaista),
2. miten tuetaan osallisuutta ja aktiivista osallistumista, sekä
3. miten varmistetaan aktiivinen läsnäolo. Millä menetelmillä, millä välineillä ja minkälaisilla käytännön toimenpiteillä.

Lähtökohtina tulevaisuuden taidot ja pedagogiset menetelmät

Opettajat suunnittelevat jonkin opintokokonaisuuden, jossa lähtökohtana ovat tietyt tulevaisuuden kannalta tärkeät taidot, sekä tietenkin kohteena olevat sisällöt. Näitä pitäisi oppia aktivoivin menetelmin, joiden voidaan katsoa käynnistävän oppimista. Taitolähtöisyys tarkoittaa siis aiemmin mainittujen oppimisen ja luovan ajattelun taitojen kehittämisen ottamista lähtökohdiksi opetusta suunniteltaessa, luopumatta kuitenkaan sisältöjen oppimisesta. Pedagogiset menetelmät valitaan sen mukaan, miten ne parhaiten tukevat sisältöjen syvempää oppimimista sekä taitojen hallintaa. Aktivoivien, itseohjautuvaa ja yhteisöllistä oppimista tukevien menetelmien valinta on olennaista, ja myös nniiden toteutumista tuetaan arvioinnilla, jottta voidaan paremmin taata oppimisen toteutuminen.

Tässä oma-aloitteista ja yhteisöllistä toimintaa tukevat välineet nousevat keskeiseen rooliin.  Ja näitä toistetaan eri vaiheissa niin, että harjoitetaan monia erilaisia taitoja suunnitelmallisesti. Olen luonut työkaluja opettajien avuksi mm. tiedonhaun (havainto-tulkinta-merkityksenanto) oppimiseen. Mihin voi kiinnittää huomiota? Miten valintojen tekemistä tuetaan? Miten arvioidaan informaation hankintaa?

Eri oppiaineissa tämä voi ilmetä eri tavalla, ja eri taidot voivat olla keskiössä. Esimerkiksi matematiikan opettajat ovat ottaneet keskiöön luovan ajattelun, kyvyvn soveltaa tietoa, itseohjautuvuuden jne. Tarkoitus on kuitenkin kääntää opetusmenetelmät ”päälaelleen”, ei alistaa sisällöt prosesseille ja taitojen oppimiselle. Tämä voi toimia yhtä lailla kielissä ja matematiikassa kuin realiaineissa, kuten opettajat ovat onnistuneesti todistaneet.

Tietokeskeisissä aineissa esimerkiksi haetaan opittavaan kokonaisuuteen liittyvää informaatiota eri verkkolähteistä, jaetaan sitä rhymälle, neuvotellaan käytettävistä lähteistä hyödyntämällä sosiaalisen median välineitä yhteisöllisessä tiedonrakentelussa. Informaatiota haetaan eri lähteistä, siitäkin huolimatta, että samat asiat olisi suunnilleen esitetty oppikirjoissakin. Tähän syynä tietenkin taitojen harjoittelu. Lähteitä voidaan käsitellä yhdessä esim. Diigo-ryhmässä, pohtien niiden soveltuvuutta tehtävään, niiden merkityksiä, oikeellisuutta jne. kriittisesti.  Tämä siksi, että tavoitteena on  nimenomaan sisältöjen lisäksi oppia hakemaan, tulkitsemaan, arvioimaan, ymmärtämään ja jakamaan informaatiota. Keskiössä ovat havainto-tulkinta-merkityksenantoprosessien harjoittelu. 

Ehkä parhaiten malli toimii ilmiöpohjaisissa toteutuksissa, joissa useita oppiaineita voidaan osallistaa taitojen kehittämiselle ja sisältöjen syvälliseen oppimiseen.

Arvioinnin tehtävänä on tukea niin taitojen kuin sisällönkin oppimista. Opettajat hyödyntävät niin omaa arviointia, vertaisarviointia, itsearviointia kuin sovellusten luomia tilastojakin. Arviointi voidaan toteuttaa esim. siten, että ensin pohditaan, mitä taitoja halutan kehittää, ja sen jälkeen niille joitain arviointikriteerejä (esim. on löytänyt relevanttia informaatiota useista eri lähteistä, on havainnut ristiriitoja lähteiden välillä jne..). Tässä (google docs, linkin saaneet saavat katsella) ja , jossa tuetaan taitojen oppimista arvioinnilla.

Kussakin vaiheessa valitaan sitä vaihetta tukevat sovellukset ja tuetaan niiden soveltamista arvioinnilla, kuten tässä esimerkissäni olen havainnoinut. Olen kirjoittanut arvioinnista äskettäin, joten siitä ei sen enempää. Tässä esimerkki taulukosta, johon opettajat luovat suunnitelmiaan:

Sovelluksista

Sosiaalinen media voi aktivoida oppilaita ja tarjoaa parhaimmillaan omistajuuden tunnetta, osallistaa ja luo tunteen läsnäolosta. Sovellusten osalta kannattaa muistaa pari olennaista asiaa:

1. Älä huku sovellussuohon. Alan FB-ryhmät ja blogit ovat täynnä uusia ja toistaan hienompia sovelluksia. Koulutusteknologiasta kiinnostuneet jakavat top 20 listoja parhaista sovelluksista päivittäin. Älä ahdistu turhaan. Keskity kuitenkin olennaiseen, taitoja ja sisältöjä voi oppia muutamalla sovelluksella, kunhan toiminta suunnitellaan pedagogistesti tukemaan näiden kehittämistä. Esimerkiksi informaatiotaitoja voi harjoittaa Googlea ja Diigoa hyväksi käyttäen ja luoden koontia yhdessä esimerkiksi blogikirjoituksen tai wikiartikkelin muodossa. 2-3 sovellusta on tällöin varsin riittävä määrä.
2. Opettajien kannalta tärkeintä lienee oppia sovellusten peruslogiikka ja sujuva netin käyttö. Eli oppia oppimaan uusien sovellusten käyttöä, koska ensi vuonna saattaa olla suosiossa toiset sovellukset.
3. Sovellukset ovat tässäkin tapauksessa alisteisia oppimiselle, eivät itseisarvoja. Älä ota cooleinta sovellusta käyttöön siksi, kun siitä pöhistään, vaan ota käyttöön ne sovellukset, jotka soveltuvat  parhaiten tukemaan sisältöjen oppimista valitsemiesi pedagogisten menetelmien avulla ja kehitettävänä olevia taitoja.
4. Sovelluksia on hyvä opetella, ja niitä varten kannattaa järjestää itsenäisiäkin koulutuksia. Esimerkiksi Helsingissä olen käynyt kouluissa vetämässä sovelluspajoja, joihin osallistuu iso osa koulun opettajista. Opettajan tulisi löytää innostusta oppia sovellusten käyttöä myös itsenäisesti entistä enemmän. Parhaiten tämä tietysti tapahtuu ottamalla sovellukset käyttöön heti koulutusten jälkeen.

Koulutuksen toteuttaminen

Järjestelmällinen opetuksen suunnittelu toimii kokemukseni mukaan parhaiten herättelemällä opettajia ajattelemaan entistä enemmän tulevaisuuslähtöisesti, ja fasilitoimalla suunnittelutyötä. Muutos tulee perustella järkevällä tavalla ja tarjota opettajille välineitä muutoksen toteuttamiseen. Tähän olen panostanut koulutuksissani ja toiminnassani yleensä.

Opettajien tuottamien suunnitelmien lukeminen tuo kylmät väreet pintaan ja luo uskoa tulevaisuuteen. Ihan parasta tässä työssä!

Haasteita riittää: Teknologia ei aina toimi niin kuin pitäisi. Oppilaat eivät aina ole valmiita oppimaan uudella tavalla, jos katsovat, että se voisi mahdollisesti haitata heidän valmistautumistaan kokeisiin. Opiskelukulttuurin kanalta voi olla haastavaa muuttaa yhtäkkiä toiminnan tavoitteita kokeista taitoihin, tuotteista prosesseihin. Myös sisältöjen määrä voi aiheuttaa ähkyä ja kiireen tuntua. Toivottavasti seuraava OPS tuo tähän myös muodollisen parannuksen.