Käsitykset kouluikäisten tietoteknisestä osaamisesta vaihtelevat ja niihin liittyy usein väärinkäsityksiä. Usein keskusteluissa yliarvioidaan nuorten taitoja, jolloin niiden kehittämiseen ei koeta tarvetta panostaa koulun toimesta. Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, ja Diginatiivi-käsitystä on pohdittu pitkään. Tein JY:ssä ja SibA:ssa selvityksiä opiskelijoiden tvt-taidoista ja käsityksistä vuosina 2001-2007, pääosin aikana ennen Facebookia. Tässä artikkeli vuodelta 2004. Tulokset viittasivat enemmänkin opiskelijoiden käytössä olevien laitteiden lisääntymiseen ja verkkoyhteyksien nopeutumiseen kuin taitojen merkittävään kehittämiseen. Lähtökohtana on, että nuoret ovat diginatiiveja omista lähtökohdistaan. Se, mikä on pinnalla ja kiinnostaa, kertyttää myös taitoja. Tällä hetkellä siis pääosin Facebook ja pelit.

Pidin kokopäiväissen koulutuksen juuri Helsinkiläisille opettajille nuorten mediamaailmasta. Tutustuin sitä varten laajasti viimeisimpiin tutkimuksiin ja selvityksiin nuorten netinkäytöstä. Kanattaa tutustua myös Harto Pönkän rajattoman arvokkaaseen tilastointityöhön.

Miten aktiivisesti nuoret käyttävät nettiä? Mitä palveluita käytetään? Miten?

Tilastokeskuksen uusimman kyselyn mukaan 16-24 -vuotiaista 89% on rekisteröitynyt jonkin yhteisöpalvelun käyttäjäksi, ja 75% ikäluokasta seuraa palvelua ainakin päivittäin. Pääosin kyse lienee Facebookista.

EUKids Online (2010) -tutkimuksen mukaan 97% 9-16-vuotiaista käyttää nettiä viikottain ja 77% päivittäin. 57%:lla heistä on käytössä netiyhteys omassa huoneessaan.

Lapsen ääni 2010-tutkimuksen mukaan 10-12-vuotiaista 56% on Facebookissa, vaikka palvelun ikäraja on 13v. Uusimmassa Lapsen Ääni -selvityksessä (Pelastakaa Lapset ry) lapset olivat hieman käärmeissään vanhempiensa vainoharhaisuudesta netin suhteen. Kiintoisaa luettavaa muutenkin.

Verkossa siis pelataan, lähetellään viestejä, tarkastellaan, mitä muut puuhaavat  – pääosin Facebookissa, koska se tarjoaa kaiken yhden kannen alla. On kiintoisaa, josko FB on nuorille jo niin kiehtova ympäristö, että kaikki kietoutuu sen ympärille, ja näin muut toimintaympäristöt jäävät vähälle tutustumiselle vapaa-aikana.

Netin sosiaalisuus

Netti on nuorille hyvin sosiaalinen, todetaan useimmissa raporteissa. Facebook on noussut monelle  pääasialliseksi viestintävälineeksi, ja korvannut mm. tekstiviestejä ja messengeriä.  Sosiaaliset suhteet ovat läsnä aktiivisesti verkossa. On hyvin tärkeä ymmärtää, että nuorille sosisaalinen media ei ole mikään virtuaalinen tila, jossa tavataan tuntemattomia, vaan se kietoutuu tiiviisti siihen, mitä me olemme kutsuneet “tosielämänä”, kasvokkain tapahtuvana toimintana.

EUKids-selvityksen mukaan suomalaisten nuorten netinkäyttö on keskimääräistä sosiaalisempaa. Puolet nuorista kokee itseilmaisun helpompana netin kautta. Naamatusten verkossa-tutkimuksen mukaan osa nuorista kokikin syventäneensä sosiaalisia suhteita verkossa.

Naamatusten verkossa -teos antaa mainion kuvan nuorten netin käytöstä. Nuoret verkostoituvat eniten tuttujen tai tutun tuttujen kanssa. Yläkouluikäisille Facebook on kuin virtuaalinen yläkoulu, jonne hyväksytään kavereiksi kaikki vähänkin kasvoiltaan tutut. Se on eräänlainen kontaktiluettelo potentiaalisia yhteydentottoja varten. Toinen elämä  (2008) hankkeen selvityksessä kuitenkin todettiin, että 15-vuotiaista 40% oli tavannut nettituttuja kasvokkain. Tämä on selvää jatketta esim. IRC-yhteisöille. Myös aikuiset tutustuvat yhä useammin verkossa – enkä puhu deittipalveuista, vaan ihan ammatillisesta toiminnasta. Ihmiset tulevat toisilleen tutuiksi kavereiden FB-seiniltä ja vaikkapa ammatillisista FB/Linkedin ryhmistä, Twitteristä jne. Kun tavataan kasvokkain, ollaan jo tuttuja.

Nuoremmilla verkko ei tässä kirjoituksessa esitettyjen selvitysten valossa näyttäisi merkittävästi vähentävän kasvokkaisen sosiaalisen toiminnan määrää, paitsi kaikkein aktiivisimmilla verkkopelaajilla. Kuitenkin yli 25 vuotiaiden osalta olen törmännyt toisenlaiseen tietoon. Johtuneeko tämä siitä, että löydämme usein heimomme yhä useammin verkosta – ihmiset, joiden kanssa on kiehtovinta keskutella eivät ehkä olekaan lähipiirissä?

Pelit ovat muuten parantaneet huomattavasti nuorten poikien englannintaitoja.  Eräs opettaja kertoi välitunneilla verkkopeliä pelaavien poikien keskustelevan keskenään pelin aikana englanniksi.

 Median tuottaminen verkkoon

Vain pieni osa nuorista jakaa tuottamaansa mediaa verkkoon. Ylivoimaisesti eniten ladataan kuvia. Kuvilla haetaan hyväksyntää, ihailua ja brändätään itseä. Osa nuorista laittaa kuvia edelleen IRC-galleriaan, kun sen koetaan olevan Facebookia enemmän heidän oma ympäristönsä.

Nuorisotutkimusverkoston Digital Pioneers -raportti kritisoi suomalaisten nuorten digitaitoja. Yhteisöpalvelut rohkaisevat itseilmaisuun ja käyttäjälähtöiseen sisällöntuotantoon, mutta suurin osa kuitenkin mielummin arvioi, kommentoi kuin tuottaa omaa sisältöä. Kommentoinnin nuoret osaavatkin hyvin, totesi eräs äidinkielen opettaja koulutuksessani.

Kynnys median jakamiseen verkossa on melko korkea, siihen liittyy pelkoja arvostelusta. Moni nuori ei löydä syytä miksi jakaisi omia tuotoksiaan verkkoon. Nuoret kuitenkin kuvaavat yhä enemmän videoita ja still-kuvia (Digital Pioneers) ja myös muu luova toiminta on ollut kasvussa (Nuorisobarometri 2009).

Lukioiden opettajat ovat kertoneet blogien käytön hankaluudesta. Jotkut sanovat, että nuoret kokevat sosiaalisen median omana toimintaympäristönään, eivätkä halua sotkea formaalina kokemaansa koulumaailmaa sinne. Osa heistä kokee joutuvansa arvostelun kohteeksi, toiset taas eivät halua kirjoittaa, koska pekäävät tekevänsä virheitä ja uskovat näin arvosanansa laskevan.

Lähes kaikista selvityksistä – myös omista verkkoyhteisötutkimuksistani – käy ilmi, että nuoret hyvin harvoin tavoittelevat netistä kuuluisuutta. Olennaista on saada palautetta ja hyväksyntää toiminnalleen, osallistua toimijana nuorison omaan maailmaan.

On melko selvää, että nuoret ovat taitavia pääasiassa itseään kiinnostavissa asioissa, mutta yleistyksiä kannattanee silti välttää. Ohessa Naamatusten verkossa 2 -selvityksessä julkaistu taulukko nuorten omista taitokäsityksistään:

(Uusitalo, Vehmas & Kupiainen 2011)

Mitä koulu voi tehdä?

Koulun tulee luonnollisesti pyrkiä ymmärtämään ja tuntemaan nuoreten toimintakulttuuria ja toimintatapoja. Ohjausta tarvitaan paljon. Teknisiä taitoja tulisi opettaa tasapuolisesti kaikille, ehkäpä jonkin ajokortin muodossa ilman arvosanoja. Tietyt taidot olisi hallittava. Arvosanat tuntuvat estävän nuorten osallistumista vapaaehtoisille kursseille keskiarvon laskemisen pelossa. Tarvitaan kuitenkin vahvasti myös toimintakulttuurin ja toimintatapojen ymmärrystä. Hyvin laajasti eri taitojen kehittämistä osana kaikkea koulutyötä – mikä ei tietenkään ole mahdollista ilman teknisiä käyttötaitoja.

Opettajat voivat pohtia, mitä opetuksen kannalta tärkeitä taitoja nuorilla jo on, joita voitaisiin pyrkiä hyödyntämään opetuksessa. Ensimmäinen tavoite olisi arvostelun pelkojen ja suorituskeskeisyyden vähentäminen opetuksessa. Tämän jälkeen voidaan lisätä avoimuutta, vapautta myös mokailla. Olennaista olisi aktivoida nuoria toimimaan ja tuomaan esiin omia ajatuksiaan, ainakin osassa oppiaineista. Sosiaalinen media tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia oppimiselle niin koulussa kuin se ulkopuolellakin. Informaaleja ja nonformaaleja ympäristöjä voisi pyrkiä yhdistämään koulun toimintaympäristöihin.

Median tuottamista tulisi pyrkiä yksinkertaistamaan ja tarjoamaan myös koulussa teknisesti taitotasoon soveltuvia välineitä ja toimintaympäristöjä. Koulussa voidaan harjoitella niitä yhteisöllisiä toimintamuotoja, jotka esim. työelämässä on koettu toimiviksi. Oheisessa kuvassa mainittuna mielestäni tärkeitä sosiaalisen median käyttöön liittyviä taitoja.

Muistakaamme myös, miten uusi ilmiö sosiaalinen media massojen käytössä on. Facebook yleistyi Suomessa vasta n. 4v. sitten.