arviointi

Opetuksen arvioinnista – alustavaa kommenttia

Anne Röngäs aloitti Vinkkiverkossa, Sometussa, Twitterissä ym. keskustelua oppimisen arvioinnista ja sen muutoksesta. Erittäin tärkeä aihe, joka on mielestäni lähtökohta oppimis-/opetus-/ opiskelukulttuurin muutokselle ja sitä kautta koko koulujärjestelmän uudistumiselle. Väänsin (lapsenhoitovuorossa) pikaisen listan asioista, joita pitäisi mielestäni ottaa huomioon ja mahdollisista ratkaisuvaihtoehdoista. Yritän tehdä tästä myös Slidesharepresentaation & kehitellä asiaa eteenpäin. Mutta tämä blogini on tunnetusti ajatusvirtaa..

  1. Yo-tutkinnot eivät saisi olla koulutuksen päätavoite. Ne ohjaavat arviointikäytänteitä, määrittävät opetuksen sisältöjä, oppiainepainotuksia ja -valintoja, vievät oppimista suorittavaan suuntaan.
  2. Muutetaan koulun toimintakulttuuria siten, että opiskelutoiminta tukisi elinikäisen oppimisen tavoitteita, tulevaisuuden yhteiskunnassa toimimista, ja yleensä ajakohtaisen oppimistutkimuksen näkemyksiä oppimisesta.  Arvioidaan siis prosessia, ei tuotetta. Kurssi perinteisessä muodossa voi olla pidemmällä tähtäimellä historiaa.
  3. Otetaan (ainakin aluksi) perinteisen arvioinnin rinnalle toinen arviointi, jossa jatkuvasti arvioidaan osallistumista, kysymysten esittämistä, toisten auttamista, tiedonhankintaa ja suodattamista (ei pelkkää copypastea Wikipediasta), asiantuntijaksi kasvamista, tiedon jakamista, verkostoitumista, omien ideoiden esittämistä, yleensä oma-aloitteisuutta ja itseohjautuvuutta, yhdessä toimimista (vuorovaikutussuhteita yms.).. tätä tulee jatkaa. Tämä voi olla opettajille haastellista. Siksi tarvitaan jonkinlaisia raameja ja kriteereitä. Tämä vaatii luonnollisesti myös paljon tarkempaa oppiainekohtaista pohdintaa ja suunnittelua – tai oppiaineiden välistä, jos pyritään yhä enemmän arvioimaan kokonaisuuksia, eikä yhdellä kurssilla tai oppitunnilla suoriutumista.
  4. Otetaan käyttöön välineitä, joilla edellä kuvattua arviointia voitaisiin toteuttaa teknisesti: seurantavälineitä, jotka osaavat tunnistaa oppilaan osallistumisen määrää ja etenkin laatua, tai joiden avulla voidaan tallentaa toimintaa (elleivät välineet ole vielä tarpeeksi kehittyneitä, voi oppilas itse käydä merkitsemässä toimintaansa, samalla suorittaen itsearviointia).
  5. E-portfolio on varmasti oikein käytettynä hyvä väline, etenkin, jos se ymmärretään laajemmin, kuin pelkästään suoritusten tai tehtävien tallennuspaikkana. Hyvä e-portfolio onkin kokoelma kaikenlaista toimintaa, tehtäviä (mm. blogikirjoituksia, wikikirjoituksia, kommentteja keskusteluihin jne.). Parhaassa tapauksessa eportfoliot voisivat tulevaisuudessa korvata ylioppilaskirjoitukset.
  6. Teknologia, etenkin sosiaalinen web tuovat näkyväksi toimintaa, jolloin sitä on helpompi arvioida. Ne voivat tehdä toimintaa näkyväksi myös kodin suuntaan, jolloin ainakin osalle vanhemmista voi tulla parempi käsitys siitä, mitä koulussa tehdään.
  7. Tiedotetaan vanhempia, oppilaita ja yo-opiskelijoita uusista toimintamalleista ja arvioinnin menetelmistä. Perustellaan kattavasti syyt käyttöönottoon ja mahdolliset seuraukset, ja syyt, miksi korvataan vanhoja menetelmiä. Täydennyskoulutetaan rehtoreita ja opettajia kattavasti.
  8. Yliopistojen talous ei saisi olla niin vahvasti sidottu opintoviikkomääriin ja opiskelijoiden nopeaan valmistumiseen, sama pätee opintotukeen. Yliopistoissa pitäisi kehittää opetusta niin, että opiskelijoiden tavaksi muodostunutta työssäkäyntiä ja aktiivista vapaa-ajantoimintaa voitaisiin  linkittää lähemmäksi opintoja. Nyt monet opiskelijat panostavat jälkimmäisiin, ja itse opiskelu voi olla pääosin kurssien nopeaa suorittamista siinä ”muun ohessa”. Tämä ohjaa suhtautumista arviointiin ja esim. opettajakoulutettavilla kostautuu siinä, että vanhat arviointimenetelmät jäävät elämään seuraaviksi vuosikymmeniksi.
Article Global Facebook Twitter Myspace Friendfeed Technorati del.icio.us Digg Google Yahoo Buzz StumbleUpon Eli Pets

This entry was posted in arviointi, Opetuskäytänteet, opiskelukulttuuri, Oppiminen and tagged , , , . Bookmark the permalink.

2 Responses to Opetuksen arvioinnista – alustavaa kommenttia

  1. Pingback: Miikka Salavuo » Sosiaalisen median pedagogisia mahdollisuuksia

  2. Johan Autio says:

    Olet aivan oikeassa. Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien ainejärjestö lausuikin jotakin tämän suuntaista lukiotyöryhmän toimenpide-ehdotuksista (jotka olivat lähinnä hajanaisia ideoita).

    Vertaisarviointi on yksi tapa kehittää prosessin arviointia eteen päin. Mutta vertaisarvioinnin toteuttaminen ei ole teknisesti helppoa. Välillä tulee myös mieleen, että liika keskittyminen arviointiin sotii laatua vastaan. Vrt. yritys joka panostaa valtavasti tehokkuuden tarkkailuun, ei ole tehokas. Pitäisi optimoida seuraavat vastakkaisiin suuntiin vetävät tavoitteet:

    1) arviointi pitäisi saada toimimaan niin, että se vain kuvaa sitä, mitä tapahtuu, mikä palvelee luovuutta, vapautta jne.
    2) toimijat pitäisi saada tiedostamaan paremmin sitä mikä on arvokasta ja, ergo, tuottamaan sitä, mikä palvelee johtamista

    Ehkä esimieskin kohtaa samanlaisen ristiriidan työssään?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>